Warwickin kruununjalokivet – Leprechaun-elokuvasarjan kolmijakoisuudesta
Warwick Davisin rakkaalla lapsella on monta kasvoa ja jokainen on omalla tavallaan ruma.
Sombre (1998)
Sombre on häpäisyä, paljon rajumpi tabujen puhkaisemisen yritys kuin silkka väkivallan tai seksin esittäminen, sillä siinä käydään merkitysten merkityksellisyyttä, elokuvan luutuneita muotoja, vastaan.
Corn Log – Maissilapset-maraton
Otan mielelläni haasteita vastaan. Elokuvasarjamaratonit ovat olleet vuosien ajan hyvä tapa iskeä monta kärpästä yhdellä iskulla.
Mies joka loi kauhua; Wes Cravenille
Olkoon tämä pelkän muistokirjoituksen sijaan viimeinen hurraa-huutoni miehelle, jonka vaikutus kauhuelokuvaan on niin paljon enemmän kuin hänen ohjaustöidensä summa.
Hyvinvointiyhteiskunnan nielussa – tanskalaisen nykyelokuvan järjestelmäkritiikki
Aina kun viivoja vedetään, jää sen ulkopuolelle ja lyijykynän jäljen peittoon joku. Hyvinvointiyhteiskunnan unohtamille tilanne on useimmiten karu. Eetosta ei saa rikkoa, sillä esimerkiksi Tanskan kokoisella maalla ei ole juuri mitään muuta ylpeydenaihetta kuin pitkäjänteisellä ajattelulla luotu kansankoti.
Salaiset kansiot ja kaksoistornit
Kiehtovaa salaisissa kansioissa on sen paranoia, joka oli jo 90-luvulla ummehtunut ja vanhentunut piirre, epätavanomainen elokuvissa, saati televisioviihteessä.
Night Visions Back to Basics 2015, osa 2
Night Visions Back to Basics 2015 -raportin toisessa ja viimeisessä osassa käsitellään festivaalin kauhutarjontaa. Spring, American Burger, Nekromantik 2, Schramm, Clown, Wyrmwood, Death Weekend ja Burying the Ex.
Videopelejä Okinawalla
Chris Markerin essee-elokuva tai elokuvaessee Level Five on kuin pelilehden postmortem-artikkeli naitettuna Hiroshima mon amouriin. Tervetuloa hypertodellisuuteen.