Night Visions Back to Basics 2015, osa 1
Vuoden 2015 Night Visions Back to Basics -raportin ensimmäisessä osassa käsitellään kaikkea paitsi kauhua. Reality, Everly, Marfa Girl, War Between Planets, Duke of Burgundy ja Tokyo Tribe.
Targets (1968)
Targets kuuluu halvan B-elokuvan aatelistoon, ja oikeastaan sen myöhäiseen kukoistuskauteen ennen kyseisen tuotteen katoamista levitystuotannosta. Resursseissa on tingitty, mutta visiossa, tyylitajussa ja sanoman tehovoiman välittämisessä ei rahtuakaan.
Helsinki Cine Aasia 2015, osa 2
Helsinki Cine Aasia -raporttimme toisessa osassa mukana ovat esimerkiksi taiwanilainen wuxia-klassikko, vietnamilainen scifi-elokuva ja eteläkorealainen mielenhäiriökuvaus.
Viattomuus ja epätoivo: John Guillerminin Rapture (1965)
Vierailevana kirjoittajana H.T. Nuotio: “Vaikka en koe nähneeni likimainkaan tarpeeksi elokuvia kehdatakseni laatia mitään ‘kaikkien aikojen parhaat’ -tyyppisiä listoja, tiedän että jos sellaisen tekisin, John Guillerminin Rapture löytyisi takuuvarmasti kärkikymmeniköstä.”
Punaista valkoisella – retkellä video nastyjen maailmaan, osa 2
“Näemme elokuvassa syötävän aitoja apinan aivoja! Tämä on järkyttävää!” Video nasty -artikkelisarjamme toisessa osassa liikutaan Faces of Deathista Taloon puiston laidalla. Zombeja! Natseja! Kannibaaleja!
Kauhuanimaatio
Halloweenin ratoksi olen koonnut epäonnisen kolmentoista lyhärin verran suosikkejani kauhuanimaation kieroutuneesta maailmasta. Animaatio ja kauhu on aina ollut sidoksissa toisiinsa. Etenkin tekniikkana efekteille se on ollut perinteisesti yksi kauhuelokuvien pääelementeistä. Lue lisää
Il Cinema Ritrovato 2014
On sangen osuvaa, että Euroopan vanhin yliopistokaupunki Bologna toimii näyttämönä maailman johtavalle elokuvan historiaan keskittyvälle festivaalille. Siinä missä kaupungin yliopistoon on kohta tuhannen vuoden ajan hakeuduttu oppia hakemaan, on Il Lue lisää
Le voleur de crimes (1969)
Petturimurhaaja vastaa tähän Alastoman Amerikan herättämään kysymykseen: miksi ihminen haluaa tulla kuuluisaksi, vaikka sitten muiden ihmisten hengen kustannuksella? JL Trintignant todistaa naisen itsemurhan. Karen Blanquernon ajaa auton ja itsensä sen mukana padon kielekkeeltä ja lysähtää ainakin viidentoista jalan pituuden matkan aina alas maahan asti. Trintignant varastaa tämän itsemurhan (varastaa kuoleman) huijaten sen omaan tiliinsä tunnustuskirjelapun avulla. Siitä alkaa suurenmoinen leikittely poliisivoimien typeryyden ja Trintignantin ylimielisen, omaa egoaan pönkittävän luonteen kesken. Hän keksii ansoja itselleen, ja lopulta, kun katsojan on annettu jo pitkään uinua eräänlaisessa odotuksen tilassa, hän päättää toimia: tehdä kauan odotetun oikean murhan. Alkaa jahti, jossa Trintignant seuraa hänen passikuvansa löytänyttä ja niistä ihastunutta vanhaa naista. Tunnin seuraamisen jälkeen hän, impotentiaalisesti, päätyy vain varastamaan naisen laukun huolimatta itsevarmasta monologista, jota sitä ennen kuulemme, ja jäämään – melkein jättäytymään – saman tien kiinni kahden paikalla olleen miehen saadessa hänet loukkuun. Trintignant on valmis selliin. Miehet kummastelevat sitä, ettei hän normaaliin tapaan panikoi, vaan on melkeinpä tyytyväinen kiinnijäämisestään. On selvää, että näemme psykopaatin toimissaan.