Tyhjiö (2018)
Kirjailijan blokista, valkoisen paperin kauhusta on tehty lukuisia elokuvia ja kirjoitettu läjäpäin kirjoja, mutta Salmenperän teos ei vastaa mitään aikaisemmin näkemääni.
If you didn't find what you were looking for, try a new search!
By Joonas Nykänen|2018-09-19T12:19:15+03:0019.09.2018|Kritiikit|
Kirjailijan blokista, valkoisen paperin kauhusta on tehty lukuisia elokuvia ja kirjoitettu läjäpäin kirjoja, mutta Salmenperän teos ei vastaa mitään aikaisemmin näkemääni.
By Joonatan Nikkinen|2021-06-24T12:40:55+03:0024.06.2021|Kritiikit|
"Minä nielin kyyneleitä,olin kovasti onneton."
By Laajakuvan toimitus|2016-03-02T12:55:32+02:0005.02.2013|Festivaalit|
Festariraportin ensimmäisessä osassa Tatsumi, 17 Girls, Kesä Monikan kanssa ja Hulluna Saraan.
By Axel Hackman|2016-03-03T12:46:15+02:0028.12.2013|Festivaalit|
Jukka Kärkkäisen (Kovasikajuttu) ja Teemu Nikin (3 Simoa) koostaman sekä esittelemän, Elokuvateatteri Orionissa pidetyn näytöksen ohjelmisto ei pohjautunut itse festivaalien historiaan. Elokuvat ovat valittu edustamaan kotimaista roskaestetiikkaa, joskaan varsinaista roskaisuutta ei sanan varsinaisessa merkityksessä esiinny kuin yhdessä elokuvassa. Puhuisin ennemmin mustista komedioista, jotka pyrkivät kukin tavallaan hylkäämään säädyllisen ja kunnollisen elokuvanteon rajat. Mahdollisimman korkea loukkaavuusaste on tässä yhteydessä merkittävä ansio. Esiintyjät itse virittivät yleisöä vastaanottavaiseen tilaan yrittämällä oksentaa ämpäreihin valkokankaan edessä.
By Tuomas Porttila|2016-02-28T02:01:29+02:0019.02.2014|Kritiikit|
Allekirjoittaneella on oma historiansa Kummeli–huumorin kannattajana. Nuoremmalla iällä ja etenkin koulukavereiden kanssa ryhmän sketseille ja huumorille tuli naurettua. Välitunneilla televisiosarjan uusi jakso oli jokaviikkoinen puheenaihe. Yritän ehkä hieman puolustella näkemystäni Kummelia kohtaan nostalgialla. Eikö nostalgia kuitenkin ole asia, jolle pitää antaa arvoa? Lapsuudesta tulee olla hyviä muistoja, joita voi ruokkia. Aika on puolustelustani huolimatta tehnyt tehtävänsä, eikä komediaryhmän lapsekas asenne enää jaksa tyydyttää nostalgianälkääni täysin
By Jaakko Kuitunen|2016-08-17T14:47:00+03:0017.08.2016|Esseet ja kolumnit|
J. G. Ballardin mukaan 20. vuosisadan länsimaalaisen ihmisen elämä on niin fiktioiden täyttämää sulkutulta, olosuhteiden vuoksi niin valmiiksi surrealistista sumutusta, ettei kirjailijan rooli ole enää keksiä lisää fiktioita vaan tarkkailla ja raportoida meneillään oleva.
By Joonatan Nikkinen|2018-06-17T20:52:24+03:0020.06.2018|Kritiikit|
Jack Witikan toiseksi viimeinen teatteriohjaus on katsojaan mieleen ronskisti vaikuttava, aikansa huvituksia dokumentoiva kesäelokuva.
By Joonas Nykänen|2016-09-23T01:15:36+03:0001.08.2016|Festivaalit|
Joonas Nykäsen pitkässä Sodankylä-raportissa Mannerlaatta, Tyttö kaljassa, Good-bye First Love, Cemetery of Splendour ja kuusi muuta elokuvaa.
By Laajakuvan toimitus|2018-10-09T12:18:04+03:0009.10.2018|Festivaalit|
Identiteetin syntyjä tutkivat elokuvat olivat R&A:ssa tänäkin vuonna hyvin edustettuina. Tänään käsittelyssä mm. kuumia uutuuksia, animaatiota ja paluu Koreaan.
By Laajakuvan toimitus|2018-10-10T13:08:03+03:0010.10.2018|Festivaalit|
R&A on aina henkilökuvia täynnä, eikä tämä vuosi ollut poikkeus. Tänään käsittelyssä on mm. paras yhdistelmä asioita, eli vapaapainijoita ja Bergmania.