2016-03-02T18:37:25+02:00By Ilkka Hemmilä|
Fantasiaa, yliluonnollista romanssia ja dystopiaa. Spefi-henkisiä young adult -filmatisointeja tipahtelee elokuvateattereihin puuduttavalla tahdilla. Uutta hittisarjaa etsiessään ne kuluttavat trendejä puhki pikatahtia, mutta eräs tekijä elokuvissa vaikuttaa pysyvän samana: päähenkilöt tuntuvat yksi toisensa jälkeen syntyneen erityisasemaan, joka erottaa heidät massasta ja nostaa heidät jopa maailman pelastajiksi.
2022-10-10T09:44:58+03:00By Miikka Kaitila|
Tuotantoyhtiö Blumhouse Productions on taas teettänyt kauhuelokuvan, tällä kertaa yhdessä taide-elokuvan suurtukija Michael Bayn kanssa. Kolminaisuuden viimeinen pala on ohjaaja/käsikirjoittaja James DeMonaco, joka on aiemmin ollut lähinnä kirjoituskoneen ääressä esimerkiksi The Negotiatiorin käsikirjoituksen teossa. Lopputuloksena syntyi The Purge, tai kuten sitä Suomessa markkinoidaan, Puhdistuksen Yö.
2016-03-02T21:09:36+02:00By Laajakuvan toimitus|
Night Visions Back to Basics 2015 -raportin toisessa ja viimeisessä osassa käsitellään festivaalin kauhutarjontaa. Spring, American Burger, Nekromantik 2, Schramm, Clown, Wyrmwood, Death Weekend ja Burying the Ex.
2022-10-10T09:54:09+03:00By Laajakuvan toimitus|
Ex-lakiopiskelija, teatteri ja televisioalan konkari Ken Loach (Mike Leigh'n lisäksi tunnetuimpia englatilaisia nykyohjaajia) muistetaan Suomessa ennen kaikkea hänen työväenluokkan ja sosiaaliverkostoissa rypivien elämää kuvaavista filmeistä. Niitä ovat esimerkiksi huostaanottokysymystä rajusti tarkasteleva Ladybird Ladybird, rakennustyömaaympäristöön osin sijoittuva Riff-Raff, työttömän ja terveystyöntekijän suhteesta kertova elokuva Nimeni on Joe, DDR:stä länteen tulleen taiteilijan pettymystä kuvaava Fatherland tai lemmikkihaukkaa pitävän pojan elämää luotsaava kaunis kuvaus Kes – poika ja haukka, joka oli muun muassa yksi Krzysztof Kieślowskin lempielokuvia. Koko uransa ajan Ken Loach on työskennellyt myös dokumenttielokuvan parissa.
2016-08-29T12:27:42+03:00By Mikko Lamberg|
Vaihtoehtona poliittiselle todellisuudelle ohjaaja tarjoaa katsojalle kenties yllättäen, mutta loogisesti, vielä kauemmas historiaan menemistä, konservatiivista uskoa, buddhalaisuutta, yhteisyyttä maailman kanssa
2016-09-21T10:23:59+03:00By Joonas Nykänen|
Uuden artikkelisarjan ensimmäisessä osassa Joonas Nykänen käsittelee elokuvia Pixote, In Vanda's Room, Peppermint frappé, Deprisa, deprisa ja Sido minut! Ota minut!
2016-05-24T15:27:57+03:00By Joonatan Nikkinen|
Olaf Ittenbachin varhaisessa episodielokuvassa on enemmän sisälmyksiä kuin sielua.
2016-09-01T21:36:10+03:00By Jaakko Kuitunen|
Mitä todella tapahtui, kun 1986 Tšernobylissa sattui ydinvoimalaonnettomuus? Syytekirjelmäksi ja salaliittoteoriaksi rakentuva The Russian Woodpecker kertoo Itä-Euroopan lukitusta geopolitiikasta.
2020-02-02T16:03:36+02:00By Joonatan Nikkinen|
Isojalkoja, tappajanunnia, insesmiä ja snuffia - viimeiset seikkailut DPP:n virkamieskoneistossa
2022-10-10T09:58:27+03:00By Laajakuvan toimitus|
Jostain syystä olen ottanut tavaksi aloittaa jokaisen Espoo Cinén katsomalla uutta italialaista elokuvaa. Tänä vuonna vuorossa oli South Is Nothing, jo vuosikymmenen dokumentteja ja lyhytelokuvia tehtailleen Fabio Mollon ensimmäinen kokopitkä fiktio. Elokuvassa teinityttö nimeltä Grazia ei pääse yli veljensä kuolemasta. Isä, Cristiano, yrittää parhaansa mukaan elättää yksinhuoltajana lastaan kalakaupalla. Hommiin tulee pari mutkaa paikallisen rikollisjengin tunkiessa väliin, mutta tällä sivujuonella ei lopulta ole mitään väliä, koska elokuva käsittelee lähinnä Grazian toipumisprosessia.
