Ash Is Purest White (2018)
Vuoden 2018 Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla nähty Jia Zhangken uutuus pohtii ihmisen kaipuuta vanhoihin hyviin aikoihin toimien samalla sisällysluettelona ohjaajan filmografiaan.
Rakkautta & Anarkiaa 2018, osa 1: Riippuvuus
Rakkautta & Anarkiaa 2018 -raportti käynnistyy teksteillä riippuvuussuhteista. Tiedossa 30-lukulaista villittelyä, indie-klassikko ja Guy Maddinia.
Tyhjiö (2018)
Kirjailijan blokista, valkoisen paperin kauhusta on tehty lukuisia elokuvia ja kirjoitettu läjäpäin kirjoja, mutta Salmenperän teos ei vastaa mitään aikaisemmin näkemääni.
The Killing of a Sacred Deer (2017)
Yorgos Lanthimoksen käsissä porvarilliset ja tavanomaisuuden kulissit saavat vähintäänkin kyytiä.
Hereditary – Pahan perintö (2018)
Koko elokuvan alun on sellainen tuskallinen olo, että minä hetkenä hyvänsä saattaa tapahtua kauheita. Sitten kauheita alkaa tapahtumaan, koska ihminen pelkää, että niin käy. Iso pyörä alkaa pyörimään. Se on menoa sitten.
Tarzanin apinat
Pitkä, kuuma kesä kannustaa mökin laiturille, kansallispuiston luontopoluille, hyvän kirjan kera suuren vaahteran alle – tai lukittautumaan eltaantuneella äijäporukalla huonosta ilmanlaadusta kärsivään kerrostaloasuntoon, tusina Tarzanin legendaa sivuavaa filmitulkintaa seuranaan.
Midnight Sun Film Festival (2018)
Tämän vuoden Sodankylän elokuvafestivaaleilla oli tarjolla mm. myöhäiskauden Chabrolia, lyhytelokuvia ja yleisesti paljon, paljon filminauhaa.
Return to Return to Nuke ‘Em High Aka Vol. 2 (2017)
Parhaina hetkinä verellä ja efekteillä sählätään mielikuvituksellisesti, mutta alati näitäkin kohtia varjostaa Kaufmanin heikot tarinankertojataidot, jotka upottavat juonen heikkotasoiseen parodiaan.