Tunnetaan myös nimellä: Na srebrnym globie
Maa: Puola
Genre: Scifi
Ohjaus: Andrzej Żuławski
Käsikirjoitus: Andrzej Żuławski, Jerzy Żuławski
Kuvaus: Andrzej Jaroszewicz
Leikkaus: Krzysztof Osiecki
Sävellys: Andrzej Korzynski
Näyttelijät: Andrzej Seweryn, Jerzy Trela, Grazyna Dylag, Waldemar Kownacki, Iwona Bielska, Jerzy Gralek, Elzbieta Karkoszka, Krystyna Janda, Maciej Góraj, Henryk Talar, Leszek Dlugosz, Jan Frycz, Henryk Bista, Wieslaw Komasa, Jerzy Golinski
Ohjaaja Andrzej Żuławskin suhde kotimaahansa Puolaan on ollut aina hieman ongelmallinen. Mies päätti jo elokuvansa Diabel jälkeen lähteä Ranskaan karkuun kommunistisen Puolan elokuvasensuuria. Siellä ohjaamansa elokuvan That Most Important Thing: Love saaman arvostuksen saattelemana hänet kuitenkin houkuteltiin takaisin Puolaan ohjaamaan isosetänsä Jerzy Żuławskin romaaniin perustuva scifieepos On the Silver Globe. Elokuva ehdittiin tehdä noin 80-prosenttisen valmiiksi, kunnes Puolan kulttuuriministeriön varapuheenjohtaja Janusz Wilhelmi määräsi elokuvan hävitettäväksi valtiokritiikkinä ja totalitarismiallegoriana. Ohjaaja Żuławski suivaantui tästä ja lähti toistamiseen ovet paukkuen pois kotimaastaan.
Hieman yllättävästi suurin osa materiaalista oli jätetty tuhoamatta, joten Żuławskin oli mahdollista tehdä hieman alle kolme tuntia kestävä versionsa elokuvasta noin kymmenen vuotta myöhemmin, kun ilmapiiri Puolassa oli vapautuneempi. Osa elokuvan tuhoutuneista ja kuvaamatta jääneistä kohtauksista toteutettiin niin, että ohjaaja itse kertoo, mitä niissä olisi pitänyt olla. Lopullinen versio esitettiin vuonna 1988 Cannesin elokuvajuhlilla.
Elokuva itse kertoo pienestä ihmisjoukosta, joka pakenee maapallolta, koska ihminen on alkanut tuhota itseään ja luomuksiaan. He löytävät planeetan, joka on täysin maan kopio, ja perustavat sinne oman yhteiskuntansa. Hyvin pian tuleekin selväksi, että ihmisen kaikkein primitiivisimmät ja huonoimmat puolet nousevat pintaan, kun mukavuuskerroin katoaa, ja kyse on selviämisestä.
Ihmiset alkavat sotia planeetalla olevan toisen samankaltaisen lajin kanssa, rupeavat palvomaan yhteisön keskeisiä henkilöitä jumalina, tarvitsevat marttyyrejä, ja niin edelleen. Kun ihmiskunta saa toisen mahdollisuutensa, elokuvan nimessäkin esiintyvän silver globensa, se tekee tasan samat virheet ja alkaa kehittyä juuri siihen suuntaan, jota se alun perin pakeni. Tämä herättää paljon kysymyksiä siitä, onko ihminen lajina pelastamisen arvoinen, jos se väistämättä unohtaa kaiken oppimansa ja palaa alkukantaisten viettiensä pariin. Voiko ihminen koskaan oikeasti kehittyä, jos kehitys on aina samanlaista?
On the Silver Globeen mahtuu lähestulkoon koko ihmiskunnan historian pimeä puoli aina alkuasukkaiden suorittamista väkivallanteoista uskontojen ja ideologioiden ääripäiden synnyttämiin raakuuksiin. Kun kehitys ei ole tarpeeksi korkealla tasolla, tarvitaan jotain itseään suurempaa, ja kun siitä tulee ihmisen päätarkoitus, johtaa se jopa kehityksen pelkoon. Kaikki uusi ja ajatuksia herättävä on tuhottava vanhaan ja muuttumattomaan tottuneiden toimesta. Tuhoutunut materiaali onnistuu osoittamaan elokuvan esittämät väitteet todeksi, koska kulttuuriministeriön pelko jotain erilaista kohtaan onnistui melkein tuhoamaan tämänkin teoksen. Sen vuoksi ohjaajan itsensä selostamat puuttuvat kohtaukset saavat elokuvan vaikuttamaan entistä tehokkaammin.
Audiovisuaalisesti On the Silver Globe on ohjaajansa näköinen työ. Kamera pyörii Żuławskin elokuville tuttuun tapaansa vimmatusti ympyrää tunkien väkisin elokuvan hahmojen iholle. Avaratkin tilat onnistuvat luomaan klaustrofobisen tunnelman, jota pahentaa ihmisten jatkuva huutaminen ja haahuilu. Kaikki tämä yhdistettynä elokuvan sanomaan saa katsojan hyvinkin tietoiseksi omasta ihmisyydestään ja sen huonoista puolista. Yleisönsä vieraannuttamisen lisäksi elokuva onnistuu opettamaan katsojalleen paljon ja toivottavasti saa tämän pyrkimään mahdollisimman kauas elokuvan keskiössä olevista ihmisistä.
Żuławski tarjoaa katsojalleen haastavan ja vaivaannuttavan kokemuksen, joka poikkeaa tavanomaisesta scifielokuvasta huomattavasti. Katsojan on turha lähteä odottamaan avaruudessa viuhuvia lasersäteitä tai William Shatneria kertomassa rakkauden voimasta. Se, mitä kannattaa odottaa, on ihmisen kehittymisen tarkkailu, kun laji on joko kehittyneimmillään tai primitiivisimmillään. Koska Żuławski on ajettu pois Puolasta kaksi kertaa, on pieni ihme, että hän palasi sinne vielä kerran 1990-luvun puolivälissä tekemään elokuvan Szamanka, joka on toistaiseksi hänen viimeisin työnsä kotimaassaan.