Kun tämä pirun pikku apuri sai tarjouksen, josta oli mahdoton kieltäytyä, alkoi matka madellen kohti Kamppia ja elokuvateatteri Andorraa. Siellä allekirjoittanutta odotti kulttimaineen saavuttanut Night Visions –festivaalin kunniavieras, Jeff Lieberman. Haastattelun paikaksi valitsimme aulassa sijaitsevan tupakkakopin, jonka rauhaa häiritsi muun muassa ilmassa leijunnut savukkeen haju.

Liebermanin ura koostuu monista asioista, mutta ennen kaikkea hänet muistetaan neljästä täysin toisistaan poikkeavasta elokuvasta, joista Squirm, Blue Sunshine ja Remote Control näytetään käynnissä olevalla festivaalilla. Slasher-kummajainen Just Before Dawn esitettiin taannoin EKEK:ssä, mikä lienee suurin syy sen pois jäämiseen ohjelmistosta.

Jos katsoo elokuviesi teemoja, mieleen juolahtaa väkisin, että olisit matkannut trendien aallonharjalla. Oli kyse sitten eläinkauhusta, huume-elokuvista, teknologian pelosta tai slashereista. Uskotko, että onnistuit tekemään pesäeroa näihin muihin samaan aikaan ilmestyneisiin genretuotoksiin?

Ihan ensiksi, olen täysin eri mieltä. En ratsastanut trendeillä. Just Before Dawn kuvattiin jo vuonna 1979. Miten olisin voinut tietää tulevasta trendistä? Kaikki kuuluisat slasher-filmit tehtiin 80-luvulla. Jos jotain, ne ratsastavat minun elokuvallani. Elokuva tosiaan julkaistiin kuusi kuukautta ensimmäisen Perjantai 13. Päivä -elokuvan jälkeen. Ehkä näitä elokuvia kuvattiin samaan aikaan. En silti ollut niistä tietoinen.

Kun Blue Sunshine julkaistiin, ei ollut mitään huume-elokuvien trendiä. Ainoa mieleeni juolahtava elokuva on Easy Rider, mutta sekään ei ole sama asia. Ja tietysti Peter Fonda teki myös elokuvan The Trip, mutta ainoat LSD-elokuvat, joita tuohon aikaan tehtiin, olivat huumevalistusvideot. Minäkin tein yhden vuonna 1972. Sen nimi on The Ringer ja se löytyy Youtubesta.

Kuuleman mukaan Sylvester Stallone halusi esiintyä Squirmissa. Voitko kertoa tästä jotain?

Hän halusi näytellä Rogeria. En edes tavannut häntä, vaikka tiesin hänen taustansa. Hän oli esiintynyt elokuvassa The Lords of Flatbush. Pidin kyllä hänestä, mutta minulla oli jo tuohon rooliin henkilö.

Oliko tämä ennen Rockya?

Tämä oli juuri ennen Rockya. Hän oli kirjoittanut sen käsikirjoituksen ja odotti tarjouksia. Hänellä ei ollut yhtään rahaa, ja perhe täytyi elättää. Hän tahtoi vain rahaa. Olisi ollut väärin antaa hänelle liikaa toivoa, koska hän oli väärä henkilö siihen rooliin. Jos hahmo olisi ollut newyorkilainen, olisin voinut palkata hänet.

Onko sinulla mitään ajatuksia Herb Robinsin The Worm Eaters –elokuvasta, joka julkaistiin vain vuosi Squirmin jälkeen?

En ole koskaan edes kuullut moisesta. Se siis julkaistiin vuosi minun elokuvani jälkeen?

Kyllä. Onko mielestäsi ansiotasi, että tuo elokuva on ylipäätään olemassa?

En ole nähnyt sitä, niin en voi sanoa tuohon mitään.

Blue Sunshine on kunnianhimoisin elokuvasi. Se sisältää huumeiden vastaisia teemoja. Oletko itse huumeita vastaan?

En ollenkaan. En tehnyt siitä huumeiden vastaista elokuvaa. Tein sen hyötyäkseni sukupolveni peloilla. Näihin lukeutui, että LSD tekee sinusta hullun. Halusin näyttää, mitäpä jos nämä hallituksen pelottelut käyvät toteen.

50-luvulla hallitus kertoi meille, että radioaktiivisuus kasvattaa sinulle kolmannen silmän. Samalla tapaa kuin tuon ajan elokuvat pelottelivat meitä, tahdoin tehdä sen huumeteemalla, sillä hallitus ei pystynyt valvomaan kenenkään huumeiden käyttöä.

Minäkin olen kokeillut LSD:tä kahdesti. Olen kokeillut vähän kaikkia huumeita, tosin en koskaan piikittäisi itseäni. En siis ole ottanut koskaan oikeasti vaarallisia päihteitä.

Elokuvan ilmapiiri muistuttaa paljon David Cronenbergin varhaisia töitä. Oletko samaa mieltä?

Mielestäni Cronenbergin elokuvat ovat varhaisia Lieberman-elokuvia, koska en ollut nähnyt hänen elokuviaan, joten en mitenkään voinut saada häneltä vaikutteita. On kysyttävä häneltä, ottiko hän vaikutteita minulta. Hän varmasti tietää kuka olen ja minä tiedän nykyään, kuka hän on.

70-luvulla monet vertasivat meitä. Meillä molemmilla oli elokuva samoilla festivaaleilla samaan aikaan. Tietysti näitä filmejä vertailtiin. Se oli joko Rabid tai Shivers, en enää muista. Silloin kuulin hänestä ensimmäisen kerran.

Tähän väliin haluan sanoa, että löysimme Blue Sunshinesta negatiivin, joka oli ollut vuosikausia kateissa. Luulin sen näyttävän huonolta, kellertävältä ja kuluneelta. Teimme sille 4K-skannauksen. Näytämme sen DCP:nä tällä festivaalilla, ja se näyttää yhtä hyvältä kuin vuonna 1977, jolloin elokuva julkaistiin.

Just Before Dawn vaikuttaa alkuun tyypilliseltä slasherilta, joka muistetaan kuitenkin erikoisesta loppuhuipennuksesta. Miten keksit tämän hullun lopun?

On tilanne, jossa puolustuskyvytön tyttö saa vastaansa ison miehen, jolla on viidakkoveitsi. Kuinka hän voisi realistisesti taistella tilanteessa? Yleensä tällaiset kohtaukset tehdään niin, että parivaljakko tappelee, toinen kaatuu ja lyö päänsä naulaan tai jotain. Tuumin, että tuollaista tapahtuu vain elokuvissa, joten pyörittelin mielessäni, mitä voisi tapahtua, ja ainoa mieleen jäänyt ajatus oli, että nainen lyö koko nyrkkinsä miehen suuhun. Sitä ei odota tapahtuvan, koska sellaista ei oltu koskaan nähty aiemmin.

Quentin Tarantino, joka fanittaa tuota elokuvaa, pystyy kuulemma laittamaan koko nyrkkinsä suuhun. Aina kun hän puhuu elokuvasta, hän demonstroi taitojaan.

Terminaattorin tunnusmusiikin säveltänyt Brad Fiedel teki hyvät musiikit Just Before Dawniin. Mitä mieltä olet niistä nykyään?

Ne ovat mahtavat. Teimme jotain täysin erilaista. Pyysin häntä tekemään ei-tyypilliset kauhuelokuvamusiikit, jotka ovat yhtä luonnon kanssa, siis kuin luonto itsessään olisi musiikkia. Monissa elokuvissa tuohon aikaan käytettiin korostettua pelottelumusiikkia, mutta minun elokuvassani jännittävissä kohdissa ei ollut musiikkia ollenkaan. Tuottajat suuttuivat, kun emme kertoneet musiikin avulla, milloin yleisön kuuluu pelätä. Nykyään yritetään hiljaisuutta käyttää jälleen tehokeinona. Ehkä nuoret ohjaajat ovat lukeneet tarpeeksi haastattelujani.

Remote Control vaikuttaa olevan rakkauskirjeesi 50-luvun b-elokuville. Pitääkö tämä paikkansa?

Mielestäni elokuvan avaruusolioiden tekemä filmi on ennemmin kunnianosoitus tuolle aikakaudelle. Elokuvan aihe on tavallaan myös kunnianosoitus, mutta kokonaisuus itsessään ei.

Elokuvan puvustus ja lavastus ovat yliampuvan 80-lukulaisia. Olko tämä tarkoituksenmukainen päätös?

Kyllä, mutta niitä ei oltu tarkoitettu ihan niin yliampuviksi. Tuohon aikaan se ei ollut kovinkaan realistisen näköistä, koska se oli niin tyyliteltyä. Mutta nykyään, kun ihmiset muistelevat noita aikoja, estetiikan täytyy olla liioiteltua, jotta siitä tulee mieleen 80-luku. Esimerkiksi hiukset ja Jane Fonda -aerobic –tyyliset kohtaukset: niistä on pakko tehdä yliampuvia. Siksi Remote Control toimii paremmin nykypäivänä kuin silloin, kun tein sen.

Johnny Depp kävi elokuvasi koe-esiintymisessä. Miksei häntä palkattu?

Hän oli tylsä. Ei sovi unohtaa, että hän ei ollut vielä tähti tuolloin. Kevin Dillon oli näytellyt Platoonissa hänen kanssaan ja halusi kaverinsa mukaan elokuvaan. Tapasin hänet vain, koska Kevin pyysi sitä minulta. Minulla ei ollut kristallipalloa, eikä hänen otsassaan lukenut, että hänestä tulee iso tähti. Molemmat rooliin hakeneet näyttelijät olivat tuntemattomia tuohon aikaan.

Monet hyvät näyttelijät ovat huonoja koe-esiintymisissä. Kun heistä tulee staroja, ei heidän tarvitse enää käydä niissä. Depp ei vakuuttanut minua ollenkaan, vaikka hän on loistava näyttelijä.

Ja tämä oli ennen 21 Jump Streetia, joka teki hänestä kuuluisan. Hän oli ollut tietysti mukana Painajainen Elm Streetillä –elokuvassa, mutta tv-sarja teki hänestä ison tähden. Tämä tapahtui pian sen jälkeen, kun olin saanut elokuvani valmiiksi.

Et ole vähään aikaan tehnyt elokuvia. Onko sinulla mitään projekteja käynnissä?

Sitä ei koskaan tiedä, milloin saa rahoituksen. Usein en saa. Piditte elokuvistani tai ette, ainakin ne ovat kaikki erilaisia. Pidän siitä kovasti. Jos vielä teen elokuvan, sekin on täysin erilainen. Ei ole mitään syytä tehdä samaa juttua uudestaan.

Voitko nimetä joitakin elokuvia, jotka ovat tehneet sinuun vaikutuksen?

Michelangelo Antonionin Blow-Up. Sen ansiosta kiinnostuin elokuvien tekemisestä. Toiseksi voisin mainita The Incredible Shrinking Manin 50-luvulta. Sen kautta kiinnostuin tuon aikakauden tieteiselokuvista. Olin tuolloin noin kymmenenvuotias.

Ja tietysti Brian De Palman elokuvat. En tuntenut häntä, mutta yritin tehdä samoin kuin hän. En toki kirjaimellisesti. Hän oli New Yorkista ja minua vanhempi. En aina pitänyt hänen elokuvistaan, mutta pidin siitä, että vaikka kriitikot tai yleisö vihasivat niitä, hän ei välittänyt. Hän oli ikään kuin kapinallinen.

Oletko tyytyväinen elämäntyöhösi?

Kyllä, mutta tulee ymmärtää, että monet asiat, joita olen tehnyt, eivät käy ilmi tässä haastattelussa. Olen tehnyt isoja dokumentteja televisioon muun muassa Showtimelle ja TNT:lle.

On yksi asia, josta en ole ylpeä: kirjoitin Päättymätön Tarina III:n käsikirjoituksen. Mutta miten se liittyy tähän? Ei mitenkään. Olen kirjoittanut paljon kässäreitä, joista ei koskaan tullut mitään. Jos ei tiedä näitä asioita, ei voi puhua koko elämäntyöstäni. Silloin puhutaan pelkästään tekemistäni genreleffoista. Ymmärrän, etteivät ihmiset tiedä kaikkea, mutta en koe uraani kovin suppeaksi.

Suurimman osan tienesteistäni olen ansainnut muilla jutuilla kuin elokuvilla. On harmi, ettei ole olemassa festivaalia dokumenteille, jotka on esitetty HBO:lla. Eihän kukaan edes lue sellaisten lopputekstejä. Kun ihmiset ovat nähneet dokkareitani, he tajuavat vasta myöhemmin minun tehneen ne. Tein myös tv-sarjan John Watersin kanssa. Miksi kukaan tietäisi siitä?

Olin todella nuori genre-elokuviani tehdessä. 31-vuotiaana olin tehnyt jo kolme elokuvaa. 40-vuotiaana tein Remote Controllin. Jo tuohon aikaan olin tehnyt näitä muita juttuja, joita ei pidetty työnä Hollywoodissa. On toki mukavaa, että juuri elokuvani ovat niin arvostettuja, mutta nekin olisivat vain pieni osa kokonaisuutta, jos ne eivät olisi niin suosittuja. Mutta niitä katsotaan ja näytetään festivaaleilla, ja niille on yleisöä ympäri maailman.

Kierrän paljon festivaaleilla näiden elokuvien ansiosta. Siksi tämäkin haastattelu on tehty. Olen tyytyväinen uraani – mutta te asutte maailman onnellisimmassa maassa. En voi koskaan olla yhtä onnellinen kuin suomalaiset. Voin olla ainoastaan yhtä onnellinen, jos muutan tänne