Laajakuvalla oli tänä kesänä ilo ja kunnia jututtaa AlfaTV:llä pyörivässä elokuva-aiheisessa Filminurkka-televisio-ohjelmassa alusta saakka mukana ollutta toimittaja Kimmo Kestilää Siirtykäämme pidemmittä puheitta siis itse kysymyksiin, joiden suunnitteluun osallistui omalla panoksellaan allekirjoittaneen lisäksi Tuomas Porttila.
Tervetuloa Laajakuvan haastatteluun, Kimmo Kestilä. Kertoisitko aluksi vähän itsestäsi ja siitä, miten kiinnostuksesi elokuvia kohtaan heräsi? Oliko elokuvatoimittajan ura haaveammattinasi alusta saakka?
Minua on aina kiinnostanut toimittajan työ. Pikkupoikana julkaisin omaa ”lehteä”, jossa tilaajina olivat vanhempani ja mummoni. Elokuvat ovat aina kiinnostaneet minua, koska hyvä elokuva vie sinut irti arjesta ja pääset kokemaan sellaisia maailmoja sekä asioita, joita ei tavallisessa elämässä juurikaan koe. Olin nuorempana kirjapainossa töissä ja toimitin silloin henkilökuntalehteä, johon kirjoitin ensimmäiset elokuva-arvosteluni. Varsinaisesti elokuvatoimittajan ura ei ollut suunnitelmissa.
Olet elokuvakriitikko ja toimittaja. Millainen pohjakoulutus on taustallasi ja miten neuvoisit nuorempia ihmisiä, jotka myös haaveilevat elokuvatoimittajan urasta?
Olen käynyt graafisen alan ammattikoulun nuorempana ja sitten opiskelin mediainsinööriksi. Koulu antaa eväitä, mutta asian ratkaisee se millainen intohimo sinulla asioita kohtaan on. Ihminen oppii uutta, jos on kiinnostusta eikä anna periksi ensimmäisten vastoinkäymisten takia. Vanha sanonta, että työ tekijäänsä opettaa pitää paikkansa.
Filminurkkaa on tehty yli seitsemän vuotta ja reilut 320 jaksoa. Kertoisitko hieman sarjan taustoista, miten päädyit tekemään sitä ja kuinka sait sen tuotantoon AlfaTV:lle?
Kun AlfaTV aloitteli toimintaansa, minulta kysyttiin ohjelmaideoita uudelle kanavalle. Tiesin heti hetkeni koittaneen ja ehdotin viikoittaista elokuva-arvosteluohjelmaa ja tämä idea meni läpi. Aluksi mietin että hyvä jos saan tehdä edes 10 jaksoa, niin olisin siitä iloinen. Nyt vuosien päästä en voi muuta olla kuin kiitollinen, että olen saanut jatkaa ohjelmaa vielä tänäkin päivänä.
Filminurkkaa löytyy suhteellisen kattavasti YouTube-kanavaltanne, mutta sarjan ensimmäinen jakso puuttuu. Onko tälle olemassa jonkinlainen syy?
Monesti syynä on YouTube, jonka robotti skannaa videoita ja tekee tekijänoikeusilmoituksen ja poistaa videon tai antaa varoituksen. Minulla on lupa esittää elokuvien trailereita arvostelujen yhteydessä, mutta sillä ei näköjään ole paljoa merkitystä. Yleensä olen tehnyt kiistautuksen ja välillä se menee läpi ja välillä ei. Joskus videot alkavat näkymään taas uudelleen kiellon jälkeen, se on vähän arpapeliä riippuen hieman oikeuden omistajista, kuinka tarkkoja he ovat asiasta.
Filminurkka tekee jatkuvaa arvokasta työtä kotimaisen elokuvajournalismin eteen. Mitä mieltä olet muutoin suomalaisten elokuvalehtien ja -ohjelmien lukumäärästä ja tilasta? Mitä elokuvamedioita itse seuraat ja ovatko nämä koti- vai ulkomaisia?
Minusta elokuva-alalla olevia pitää kannustaa ja tuoda suomalaista elokuvaa julkisuuteen yhä enemmän. Ajatelkaapa tilannetta, että meillä ei olisi yhtään omaa suomalaista elokuvatuotantoa, se olisi minusta katastrofi. Suomalaisia elokuva-alan julkaisuja ei kovin paljon ole, mutta toisaalta sen ymmärtää, koska suomen kansa on pieni ja markkinoita ei paljoa ole. TV-puolella Filminurkka taitaa olla ainoa viikottainen ohjelma, joka arvostelee ensi-iltaelokuvia. En hirveästi seuraa muita julkaisuja, mutta kuitenkin jonkin verran esim. Episodi-lehteä ja ulkomaisista websivuista Rotten Tomatoesia.
Filminurkassa on vuosien varrella vieraillut lisäksesi liuta avustajia, kuten pitkään mukana ollut Raine Huvila. Olet kuitenkin ainut, joka on ollut mukana alusta saakka. Kertoisitko sarjan muista tekijöistä, miksi he lähtivät ohjelmasta ja mitä heille nykyään kuuluu?
Vuosien varrella minulla on ollut ilo tehdä töitä muidenkin kanssa. Renny Harlin sanoi muistaakseni kerran, että hän tekisi elokuvia vaikka siitä ei maksettaisi mitään. Minun kollegani ovat olleet mukana tietyn ajan ja sitten he ovat päätyneet tekemään jotain muuta, tähän ei liity mitään sen kummallisempaa dramatiikkaa.
Millaiset ovat lähtökohtasi ennen uuden elokuvan katselua? Suhtaudutko siihen esimerkiksi välinpitämättömästi, koetko jonkinlaisia ennakko-odotuksia tai yritätkö kenties löytää jokaisesta elokuvasta jo etukäteen jotain pientä hyvää?
Tämä on hyvä kysymys, sillä liian suuret tai pienet ennakko-odotukset saattavat pilata elokuvakokemusta. Yritän suhtautua uuteen leffaan mahdollisimman neutraalisti, en edes lue paljon mitään etukäteen, koska pyrin saamaan sen kokemuksen, mitä keskiverto leffassakävijä kokee mennessään teatteriin. Tämä neutraalisuus on joskus vaikeaa: jos esimerkiksi kyseessä Marvelin leffa, niin kyllähän se jo asettaa elokuvalle varsin suuria odotuksia.
Filminurkan Raine Huvila pisteyttää elokuvan Jurassic World (2015). Lähde: Filminurkka osa 130
Filminurkan pisteytysjärjestelmä on vaihdellut radikaalisti halki sarjan. Eräässä vaiheessa elokuvat saattoivat saada hyvinkin korkeita tähtimääriä, sitten minimalisoit maksimipisteitä. Haluaisitko avata näitä sarjan vaiheiden aikana testattuja eri haarukoita hyvine ja huonoine puolineen? Onko pysyvä arvosteluasteikko nyt vakiintunut?
Kun tekee näinkin pitkään on hyvä tehdä itselleen selväksi, mihin perustuu elokuvien tähditys. Aluksi maksimi oli 100 tähteä. Ajattelin että tehdään poikkeava skaala, mutta kun kaikki muut antoivat max 5 tähteä, niin otin tämän itsellenikin käyttöön.
Seuraavassa tärkeitä arvostelukriteerejä, joita käytän: elokuvan jaksaa katsoa loppuun katsomatta kelloa eli ajan taju katoaa ja huomaat, että nytkö jo leffa loppui. Leffassa on hyvä tarina/juoni, joka ei ole ennalta-arvattava ja juonen pitää olla uskottava vaikka olisi scifi-juttukin. Näyttelijän pitää olla uskottava omassa roolissaan, ja tietenkin kaikki tekninen toteutus: fokus kunnossa, äänimaailma ehjä, musiikki sopivaa, kuvauspaikat, erikoistehosteet jne. Hyvän elokuvan muodostaa kokonaisuus, jossa pikkuasiat toimivat ja ovat kohdillaan. Jos katsoja rupeaa miettimään esimerkiksi jotain toisarvoista tapahtumaa, niin silloin elokuva ei ”kulje” hyvin eteenpäin vaan jää kiinni jostain epäloogisesta jutusta. Hyvässä elokuvassa kaikki on mietitty todella tarkkaan eikä ristiriitaisuuksia pääse syntymään. Nykyään luotan vain omaan tuntemukseeni, mikä minusta on hyvää, sillä jos rupeaisin katsomaan millaisia arvosteluita muut ovat antaneet, niin siitä ei tulisi yhtään mitään. Filminurkan tarkoitus on palvella katsojia ja annan tähtiä sen perusteella, kannattaako elokuvissakävijän ostaa 10-15 euron arvoinen lippu. Ymmärrän hyvin toisia kriitikoita, jotka antavat varsin korkeitakin arvosteluja niin sanotuille ”taiteellisille” elokuville, joita suuri yleisö ei kuitenkaan arvosta. Uskoisin, että edustan jonkin sortin keskiverto-elokuvissakävijää. Pyrin pitämään oman linjani mahdollisimman vakaana.
Arvostelet elokuvia kristillisestä näkökulmasta, mikä on Suomen kokoisessa maassa ainutlaatuista. Osaatko arvioida, kuinka paljon tämä vaikuttaa suhtautumiseesi elokuvaa kohtaan esimerkiksi sen sisällön, taiteellisen toteutuksen tai muun vastaavan suhteen?
Alussa pyrin siihen, että laitan kristillispohjaista tekstiä arvosteluihinkin, mutta se ei oikein toiminut. Arvostelu kristillisestä näkökulmasta perustuu omiin kristillisiin arvoihini. En ota arvosteluun ollenkaan kauhuelokuvia enkä sellaisia, jossa näkyy liian paljon paljasta pintaa, eli jotka ovat moraaliltaan ala-arvoisia. K18-elokuvia en ota myöskään, koska ne ovat todella väkivaltaisia ja tuntuu että K18-leffoissa mennään väkivalta edellä ja kaikki muu tulee perässä. Jos elokuva on oikeasti hyvä, niin arvostelun sisältöön ei vaikuta vaikka olit sitten minkä tahansa uskonnon edustaja. On olemassa tiettyjä lainalaisuuksia elokuvakerronnassa, jotka toimivat ihmisten vakaumuksesta riippumatta. Myönnettäköön, että joskus rajanveto leffojen valinnassa on hankalaa, sillä elokuva voi olla hyvä, mutta muutamissa kohdissa voidaan mennään aivan liian pitkälle. Elokuva Passion of the Christ on yksi tällainen poikkeus, sillä tässä elokuvassa on paljon väkivaltaa, mutta se ei mielestäni kuitenkaan ole elokuvan itsetarkoituksena. Kokonaisuus ratkaisee, eivätkä asiat välttämättä ole aina niin mustavalkoisia, eli terve järjen käyttö elokuvien valinnassa on suotavaa.
Kimmo Kestilän huumoria Hevireissu (2018)-elokuvan jaksossa. Lähde: Filminurkka osa 247 – Hevi reissu ja Death Wish
Kristillisen näkökulman ohella eräs filminurkan omintakeinen piirre on runsas mielikuvitus ja huumori, joiden suhteen ideapankkisi ei tunnu vieläkään ehtyneen. Eräs jakso alkaa pitkällä kamera-ajolla halki Lapin maantien, jonka päätteeksi löydyt istumasta sen varrelta tuolilta ja avaat ohjelman. Hevireissua käsittelevää episodia juonsit mustanpuhuva peruukki päässäsi ja jokin aika sitten vedit jaksoa niin ikään matkapuhelimen näytöltä. Ovatko nämä kevennykset lähtöisin omasta kynästäsi, vai auttaako joku sinua ohjelman käsikirjoittamisessa?
Jaksot ovat minun ideoimiani ja käsikirjoittamiani. Jos aikaa jää niin yritän ”kuorruttaa” jaksoja erilaisin tehokeinoin. Ideoita olisi vaikka mitä, mutta kun tämä Filminurkan tekeminen ei ole ainoa hommani, niin aina en voi tehdä mitä mieleen juolahtaa. Huomionarvoista, että tuosta Hevireissu-ohjelmasta tuli pyyntö Puolasta, että he haluaisivat jakson DVD-levylle ja annoin heille luvan. Tämä DVD julkaistaan syksyllä 2019. Uskoakseni he ovat nähneet jakson YouTubessa ja ottivat sitä kautta yhteyttä. Ymmärtääkseni DVD-julkaisu pitää sisällään itse Hevireissu-leffan ja extramateriaalit, joista tuo Filminurkan jakso löytyisi.
Kriitikon ohella olet myös elokuvaohjaaja. Miten saitte idean tehdä elokuvan Fight or Die – Taistelu elämästä (2009)? Kertoisitko muutenkin lisää tästä projektista?
Asuin perheeni kanssa Turkissa Ankarassa vuosina 2005-2007 ja koulutin paikallisia video-ohjelmien tekemiseen ja tuotantoon. Olin kirjoittanut vuosia aikaisemmin Fight or Die -elokuvan käsikirjoituksen ja minulle tuli idea toteuttaa se Turkissa. Leffa oli kirjoitettu Suomeen ja minun piti muuttaa tarinaa enemmän Turkkiin sopivaksi. Tämän projektin kanssa tuli kiire ja käsikirjoitusta olisi pitänyt muokata vielä enemmän, jotta lopputuloksesta olisi tullut parempi. Vaihtoehtona oli, että leffa olisi jäänyt tekemättä.
Meillä oli kuvauksissa mukana 11 eri kansalaisuuden omaavaa henkilöä. Tutustuin Ankarassa olleessani Celso-nimiseen chileläiseen ammattinäyttelijään, jota ilman tästä ei olisi tullut mitään. Hän asui kaupungissa samaan aikaan ja meidän yhteistyömme oli aivan loistavaa. Pääsimme esimerkiksi Ankaran yliopistoon pitämään koekuvauksia ja valikoimaan sopivia näyttelijöitä elokuvaan. Ongelmallista oli rahan puute, sillä palkkaa ei voitu maksaa kenelläkään, mutta saimme silti ihmiset mukaan projektiin. Tämä oli todella opettavainen kokemus: kaikki on mahdollista, jos todella haluaa toteuttaa jonkin haaveen tai projektin. Meillä oli vain 16 kuvauspäivää ja saimme kuin saimmekin kaiken kuvattua. Lopputuotanto tapahtui sitten Suomessa.
Minulla on Facebook-kavereina vieläkin päänäyttelijät, jotka tekivät muuten aivan loistavat suoritukset, ottaen huomioon, että heidän äidinkielensä oli turkki eikä englanti. Oikeastaan kenenkään äidinkieli ei ollut englanti, mutta kommunikointi sujui silti hyvin kun oli tahtoa ja intoa saada tämä projekti valmiiksi.
Toimintakohtaus Kimmo Kestilän elokuvasta Fight or Die – Taistelu elämästä.
Onko turkkilainen elokuva muutoin itsellesi tuttua?
Olen katsonut joitakin turkkilaisia leffoja, mutta en voi sanoa että tuntisin turkkilaista elokuvaa yhtään sen paremmin.
Elokuva sisältää hyvää tarkoittavasta sanomastaan huolimatta myös melko paljon väkivaltaa.
Hyvän ja pahan välisessä taistelussa on valitettavan paljon väkivaltaa, mutta niin on myös todellisessakin elämässä. Halusin tehdä elokuvan, jossa olisi sanomaa ja vauhtia ynnä muuta, mutta moni asia jäi toteuttamatta ajan ja rahan puutteen vuoksi. Elokuvan ikäraja on silti aika matala, eli tätä ei luokiteltu kovinkaan väkivaltaiseksi.
Kuinka filmisi on menestynyt markkinoilla? Oletko suunnitellut uuden elokuvan ohjaamista?
Fight or Die -leffaa myytiin muutamia satoja kappaleita ja netissä on katsojia vajaat 20 000. Ei mikään suuri menestys, mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen verrattuna niihin resursseihin, mitä meillä oli käytettävissämme. Minulla on takaraivossani koko ajan suunnitelmana tehdä vielä ”kunnon” elokuva, sillä kokemusta on karttunut ja tunnen ihmisiä, joilla on sama palo elokuvan tekemistä kohtaan. Ehkä isoin este tällä hetkellä on, että yritän kehitellä liian suurta leffaa, ehkä pitäisi vain olla realistisempi. Mutta aion kyllä vielä tehdä uuden elokuvan. Sanomattakin on selvää, että tarinan täytyy olla todella hyvä, että kannattaa ryhtyä näinkin suureen projektiin.
Sekä Fight or Diessa että Filminurkassa on nähty myös runsaasti tietokoneella tehtyjä erikoistehosteita. Onko näiden valmistaminen ollut haastavaa tai kallista?
Fight or Die -elokuvan tehosteet eivät ole minun tekemiäni, mutta kaikki Filminurkan tehosteet ovat. Tehosteiden tekeminen ei ole kallista muutoin kuin ajan suhteen. Käytössäni on Adoben After Effects ja editointiohjelmana Premiere. Voisin sanoa että mitä parempaa jälkeä haluat, sitä enemmän se vie aikaa: tekninen toteutus ei niinkään ole ongelma, se on vain työlästä.
Mieleeni tulevat esimerkiksi vakuuttavat kohtaukset, joissa juokset pakoon dinosaurusta tai teleporttaat jakson lopussa pois kuvasta. Kertoisitko hieman näiden toteuttamisesta?
Kiitos kehuista, mutta minun tekemäni erikoistehosteet eivät ole pro-luokkaa, ainoastaan välttäviä tällaiseen viikottaiseen ohjelmaan. Tuo dinosaurusjuttu meni niin, että katsoin YouTubesta Green Screen -videoita, joissa oli dinoja animoituina. YouTubesta löytyy paljon videoita, joita saa vapaasti käyttää, eli valitsin sellaisia klippejä ja editointiohjelmassa vain poistettiin taustat ja katsottiin, että liikeradat menivät suunnilleen oikein. Yleensä nälkä kasvaa syödessä ja jossain kohtaa pitää laittaa stoppi, sillä aikaa ei ole äärettömän paljon käytettävissä.
Kimmo Kestilä haastattelee Tom Cruisea. Lähde: Filminurkka EXTRA osa 47: Oblivion
Filminurkan Oblivionia käsittelevässä Extrassa 47 haastattelet ilmeisesti pressimateriaalien kautta Tom Cruisea, Morgan Freemania ja Olga Kurylenkoa. Kertoisitko tämän jakson taustoista ja miten se toteutettiin? Tuntuivatko Tom Cruisen kaltaisen tunnetun skientologin taustat sinusta ongelmallisilta sarjan henkeä ajatellen?
Sain pressiaineistona juuri nämä haastattelut ja ne editoitiin niin, että minä olisin ollut haastattelijana. En ollut ihan tyytyväinen tähän totetukseen, sillä se ei ollut kovin aidontuntuinen. Tom Cruise on minusta hyvä näyttelijä ja en ota kantaa siihen, mitä hän yksityiselämässään tekee, se on jokaisen oma asia. Olen saanut paljon kiitosta suomalaisilta näyttelijöiltä syystä, etten kysele heidän yksityiselämästään, vaan kysymykset liittyvät aina kyseessä olevaan elokuvaan. Jos lähtisin sille tielle että mitä kukin on yksityisessä elämässään, niin haastateltavat taitaisivat loppua kesken. Onhan tietysti hieno asia, jos haastateltava on esimerkiksi kristitty.
Top 5 suosikkielokuvat perustelujen kera?
Top 5 leffat (suomi):
1. Tuntematon sotilas (2017) – Loistavat roolisuoritukset, vanhaan aiheeseen saatu nykyaikainen toteutus.
2. Ikitie (2017) – Tommi Korpelan loistava roolisuoritus, elokuva tuo esille unohdetun asian.
3. Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja (2018) – Sopii niin pienemmille kuin aikuisillekin, hyvä sanoma elokuvalla.
4. Napapiirin sankarit (2010) – Kertoo suomalaisesta sisusta, jota meistä löytyy tarvittaessa.
5. Leijonasydän (2013) – Loistava kertomus erilaisuudesta.
Top 5 leffat (ulkomaalaiset):
1. Matrix (1999) – Jos tämän elokuvan sanoma olisikin totta.
2. Schindlerin lista (1993) – Ettei unohtuisi mitä tapahtui keskitysleireillä, loistavasti toteutettu elokuva.
3. Tähtien sota (1977) – Ensimmäisiä näkemiäni avaruuselokuvia, toimii vielä tänäkin päivänä.
4. Rita Hayworth – avain pakoon (1994) – Tarina vailla vertaa.
5. Fight Club (1999) – Tämä leffa ei ole ennalta-arvattavissa.
Kiitos haastattelusta, Kimmo Kestilä! Mitä terveisiä haluaisit lähettää Laajakuvan lukijoille?
Katsokaa monentyyppisiä elokuvia ja eri maista tulevia leffoja, sillä se avartaa maailmankatsomusta.
Kimmo Kestilä teleporttaa eetteriin. Lähde: Filminurkka mainos 2014