Kategoria: Pääkirjoitukset

Mitä on tapahtunut poliittiselle elokuvalle? Tarkoitan, missä ovat Rainer Werner Fassbinderin kaltaiset hahmot? Entä Bernardo Bertoluccin tai täällä Suomessa Risto Jarvan ja Mikko Niskasen tapaiset ohjaajat? Missä on vika, kun Lue lisää

I Pelkkä keskustelu keskustelun vuoksi on jollain tasolla luotaantyöntävää. Erityisesti Suomessa siitä on kuitenkin tullut uskonto. Kaikki on ”vain minun mielipidettäni” ja kaiken oletetaan parantuvan magialla, joka syntyy siitä omituisesta Lue lisää

Jokainen kaupunki, kaupunginosa, kylä ja pitäjä pitää sisällään ne pari kaikkien tuntemaa hahmoa. Harmittomia kylähulluja tai urbaanilegendoja. Lahdessa sellaisia ovat olleet esimerkiksi Kärpäsenmäen mummo, Rytmi-Rane ja Kampa-Raimo.

Kärpäsenmäen mummo päivysti vielä hetki sitten joka päivä, aamusta iltaan, valtatien laidalla viittoen käsimerkkejä ohi kiitäville autoille. Legendan mukaan hänen poikansa/miehensä/koiransa/kissansa jäi siinä kohtaa auton alle. Erään koulukunnan mukaan mummo odottaa menetettyä rakastaan samassa paikassa, mutta todellisuudessa käsi taitaa heilua vain kaahareille (muutama vuosi takaperin Karpo järjesti mummolle kunniamerkin ajoliikenteen tarkkailusta.)

I Oletteko kuulleet tai lukeneet erityisesti vanhempien elokuvaharrastajien päistä lähtöisin olevia ajatuksia siitä, kuinka elokuva on kuollut, koska se on digitalisoitu ja filmikopioita on yhä vaikeampi saada? Kuinka DVD on Lue lisää

Luin päivänä muutamana Tom Wolfea, 60-luvun uuden journalismin kulmakiveä, joka railakkaiden ja kokeilevien sanomalehtiartikkeleidensa jälkeen alkoi rustailla tähtitieteellisiä määriä myyneitä romaaneja, joissa hän sovelsi journalistista ammattitaitoaan selvittäessään kirjoittamiensa asioiden taustoja.

Wolfen lukeminen on nautinnollista, vaikka kyseinen lukemistossani ollut kirja (Hooking Up, suom. Täydessä terässä) ei kokonaisuutena hirveästi värisyttänytkään. Nautintoa lukeminen oli siksi, että vaikka Wolfe on pääasiassa poliittisesti konservatiivi, siis ajatuksiltaan hyvin kaukana allekirjoittaneesta, hän löytää juuri oikeat sanat ja osaa ilmaista itseään jouhevasti – toisin sanoen Wolfe on erittäin hyvä kirjoittamaan.

Miksi Laajakuva on lehti harrastajilta harrastajille? Halusimme lehteä suunnitelleessa ryhmässä välttää ilmaisua ”kriitikko”. Toivoimme tällä tavoin välittävämme tarkoituksemme olla antamatta elokuville tähtiä sekä halumme välttää jokaisen elokuvateattereihin tuotetun bulkkitavaran katselua. Näillekin on omat aikansa ja paikkansa, mutta ne ovat toisissa lehdissä.

Suomalaisen kriitikon ammattia ja ennen kaikkea kriitikoista käytävää keskustelua seuraamalla on valjennut kuinka vähätelty, jopa vihattu ihmisryhmä on kyseessä. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Väkisinkin hiipii mieleen miksi ihmeessä näin on.

Tämän aukaiseminen on hyvä aloittaa taiteen tekijöistä itsestään. Otetaan Taiteilija. Kirjoitan hänen nimensä nyt erisnimenä, koska kaikki taiteilijat eivät ole tällaisia. Taiteilijamme saa edustaa ennemminkin tietynlaista tapaa ottaa vastaan kritiikki kuin oikeita ihmisiä. Kukin oman harkintakykynsä varassa pohtikoon onko esimerkkini tarua vai totta.