Samppa Batal on nuori itsenäinen ohjaaja, joka tuottaa, kirjoittaa ja leikkaa elokuvansa. Laajakuva tapasi Sampan Äpärän tiimoilta. Ilman valtion tukia tehty indie-elokuva pyörii tällä hetkellä Finnkinon teattereissa.
Milloin tiesit, että sinusta tulee ohjaaja?
En ole ihan varma milloin se on tapahtunut, mutta luultavasti silloin, kun olen ollut ensimmäisellä tai toisella luokalla. Olin sanonut lapsena äidille, että haluan näyttelijäksi. Äiti sanoi minulle kaikkien näyttelijöiden haluavan ohjaajiksi. Jälkeenpäin olen miettinyt tuon olleen se hetki, kun aluksi halusin näyttelijäksi.
En vain ikinä oikein itse kokenut sitä näyttelijävaihetta. Tein pieniä rooleja lähinnä omissa projekteissa, Salkkareissa ja Valheen Vangeissa.
Tuliko sinusta siis suoraan ohjaaja?
Minusta melkein tuli näyttelijä. Kävin Dome Karukosken Tummien Perhosten Kodin koe-esiintymisissä. Luulen, että olin liian lihava poikakotirooliin. Tulen porvarillisesta perheestä ja se näkyy.
Konkreettisesti tiesin, että minusta tulee ohjaaja, kun päätimme tehdä Äpärän. Tietysti olisin halunnut näytellä kaikki elokuvan miesroolit, mutta niihin piti valita oikeita näyttelijöitä.
Olisitko voinut näytellä isomman roolin?
Voisin sanoa omahyväisesti kyllä. Totta kai olisin voinut näytellä, mutta oikeasti, Eppu Pastinen oli ainoa, joka pystyi näyttelemään Simoa. Anssi Niemi oli ainoa, joka pystyi näyttelemään Joria.
Ketkä ovat toimineet esikuvinasi?
Minulla ei ole koskaan ollut sillä tavalla esikuvia, että haluaisin tehdä juuri tietynlaisia elokuvia. Olen kuunnellut paljon kommenttiraitoja ja katsonut making of -dokumentteja enemmän kuin itse elokuvia. Ohjaajien haastattelut ovat myös kiinnostaneet minua, koska on kiva kuulla heidän suusta, miten jokin asia elokuvassa on tehty.
Meidän kuvaaja sanoi hienosti: “David Fincherillä on sellainen tapa elokuvia tehdessä, että hän ajattelee jokaisen roolihahmon olevan perverssi”. En täysin adoptoinut tätä ajatusta, mutta minulla oli Äpärää tehdessä ajatus, ettei yksikään hahmo ole mustavalkoinen. Äpärässä ei toisaalta ole mitään finchermäistä.
Sinulla ei ilmeisesti ollut siis mitään suuria esikuvia?
Voisin mainita Pentti Kasurisen. Hän oli opettajani Heltechissä (nykyään Stadin Ammattiopisto). Hän on edelleen siellä opettajana. Häneltä olen oppinut kaiken käsikirjoittamisesta. Penalla on niin paljon hyviä ajatuksia, että ehkä hän kuitenkin on toiminut esikuvanani. Pena on se henkilö, jonka ääntä kuuntelen, kun mietin, miten jokin kohtaus tulisi tehdä.
Mitä mieltä olet kotimaisen elokuvan nykytilanteesta? Löytyykö sieltä mitään hyvää?
Löytyy varmaan paljonkin hyvää. Yleisesti rahaa käytetään turhan paljon, ihan turhiin asioihin. Tein elokuvan pienellä budjetilla. Tiesin mihin rahaa meni ja mihin sitä ei mennyt, ja mihin sitä pitää laittaa. Suomessa rahaa menee ihan absurdeja summia typeriin asioihin.
Nyt puhutaan kuitenkin pienistä summista, jos vertaa esimerkiksi Hollywoodin tuotantoihin.
Joo, siellä näyttelijät tienaavat miljoonia. Täällä näyttelijät tienaavat noin 800 euroa päivässä. Tietysti meilläkin on henkilöbrändäämistä. En tiedä, kuinka paljon maamme menestyneimmät näyttelijät tienaavat, mutta se on varmasti enemmän kuin 800 euroa päivässä.
Mielestäni tilanne on hullunkurinen, koska tietyt elokuvantekijät saavat tukia. En kuitenkaan halua lähteä haukkumaan SES:iä (Suomen Elokuvasäätiö). Ymmärrän miksi siinä tulee olla se koulutus pohjalla. Ei siitäkään tulisi mitään, jos kaikille halukkaille elokuvantekijöille annettaisiin valtion puolesta rahaa. On järkevää, että ammattimaisuus täytyy pystyä osoittamaan jotenkin. Jos esimerkiksi tehdään jonkinlainen kuulapyssyelokuva ja yritetään saada se teatteriin, eihän sitä kukaan halua nähdä.
Kuinka kauan Äpärän kuvaukset kestivät?
15 päivää. Se mahdollisti meille sen, että kuvasimme kaikki kohtaukset, ajatuksena ettemme leikkaisi sitä.
Mikä tämä ajatus siis oli?
Kuvata kaikki yhdellä otolla – ei ensimmäisellä otolla, mutta yhdellä otolla. Näin jokainen kohtaus on tehty. Elokuvaa on leikattu, koska siitä piti saada puoli tuntia lyhempi.
Olisiko se tarinallisesti voinut olla jopa pidempi?
Olisi, mutta Finnkinolla on tämä puolentoista tunnin ikkuna. Sen takia se piti saada mahtumaan tähän slottiin. Heillä on niin sanottu mainosvartti ja heidän syklinsä toimii paremmin, jos elokuva ei kestä yli puoltatoista tuntia.
Ensimmäinen versio Äpärästä kesti noin kaksi tuntia. Se olisi ollut paljon löysempi ja taide-elokuvamaisempi. Se olisi ollut ihan erilainen leffa. Oikeastaan se on mielestäni parempi nyt.
Onko teillä tallessa kuvattua materiaalia ja olisiko tarinassa ollut enemmän syvyyttä tässä pidemmässä versiossa?
Pieniä kohtauksia on tallessa, mutta ne ovat tarinan kannalta merkityksettömiä. Kohtaukset olivat myös pidempiä kohtausten sisällä. Oli hauskaa jättää vara, että kohtaus voisi olla tällainen tai pidempi.
Eikö siis ole tulossa mitään Director’s Cutia, joka muuttaisi koko elokuvan?
En usko, koska olen itse leikannut elokuvan. Uudelleen leikkaaminen ei palvelisi elokuvan tarkoitusta.
Olet myös käsikirjoittanut Äpärän. Mistä sait idean siihen?
Alkuperäisidean keksin muutama vuosi sitten, kun olin treffeillä yhden tytön kanssa. Vanhempamme olivat samalta seudulta. Olimme vähän saman näköisiä, huumorintajumme kohtasivat ja tulimme muutenkin hyvin juttuun. Se oli outoa. Täydensimme toistemme lauseita. Tuli omituinen olo, mitä jos olemmekin kaksosia? Siitä se syntyi tämä elokuvan idea. Emme käyneet toisilla treffeillä. En pystynyt. Jälkikäteen ajateltuna treffit eivät silti olleet turhat. Fyysisen käsikirjoituksen kirjoitin lopulta Krista Hannulan kanssa.
Miten saitte Satu Silvon ja Jonathan Hutchinsin mukaan?
Tapasin Jonathanin vahingossa steissin Hesellä. Siinä kävi niin, että tunnistin hänet. Emme olleet tavanneet aiemmin. Tiesin hänen puhuvan englantia. Aloin puhumaan hänen kanssaan. Menimme sivummalle juttelemaan ja tajusimme tunnistavamme toisemme Uneton 48 -elokuvista. Hetken päästä tajusimme, ettemme siis tunteneet toisiamme. Hän luuli aluksi, että olen hänen skottilainen tuttunsa Bob. Vaihdoimme kuitenkin Facebook-kaveruudet. Siinä meni silti reilu vuosi. Toki vaihtelimme tuossa välissä kuulumisia. Kyselin hänen aikataulujaan. Sitten minulla oli yhden pitkän elokuvan käsikirjoitus, jonka halusin tehdä, jota en ikinä tehnyt. Sen jälkeen tuli Äpärä.
Menimme kahville. Meillä oli hyvin samanlaiset taustat omien isiemme kanssa. Joten bondasimme melko hyvin. Olin suunnitellut hänelle pienempää roolia. Kertoessani hänelle elokuvan juonesta, hän kuitenkin luuli, että tarjoan hänelle isän roolia. Sanoin hänelle mitä olin oikeasti miettinyt, mutta aloinkin pohtimaan, miksi en ollut tätä ajatellut. Se olisikin hauskaa, että leffasta saisi kaksikielisen. Se tuntui minusta hyvältä, koska tulen itsekin kaksikielisestä perheestä. Katselimme käsikirjoitusta ja tulimme siihen tulokseen, että tällä tavalla tarinaan saisi lisää syvyyttä ja yksityiskohtia. Olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Näin elokuvasta tuli tosi paljon parempi.
Satun kanssa meni sillä tavalla, että halusin Pirjon rooliin jonkun, joka tekisi sen tavalla, johon ei pystyisi kukaan muu. Se oli ihan mahtavaa, kun tajusin Satun näyttelevän Pirjoa. Olin todella mielissäni, koska tiesin, että siitä tulee todella hyvä. Pirjon hahmo oli minulle lähestulkoon tärkein.
Satu Silvo onkin saanut eniten huomiota.
Sillä on pakosti tekemistä roolihahmon sävyn kanssa. Minulle oli tärkeää, että Pirjon rooli menee nappiin. Kyseinen hahmo pistää elokuvan tarinan kannalta niin isoja juttuja liikkeelle. En pysty edes sanoin kuvailemaan, kuinka tärkeästä asiasta roolissa oli kyse.
Palatakseni siihen, kuinka saimme Satun mukaan. Meidän tuotantokoordinaattori tunsi Satun. Hän laittoi Satulle viestiä. Heidän piti nähdä, mutta asia vähän jäi, koska tuotantokoordinaattorimme sairastui. Lopulta soitin itse Satulle. Kerroin hänelle, miksi tämä leffa täytyy tehdä ja minkälainen Pirjon rooli on. Tapasimme samana päivänä ja kerroin hänelle tarkemmin juonesta. Se oli siinä. Se oli sovittu.
Pidän kaikkia rooleja onnistuneina. Se johtuu siitä, että meillä oli pieni työryhmä ja kuvaukset olivat intiimit.
Elokuvassa on paljon dialogia, pitkiä ottoja ja lähikuvia. Ilmenikö kuvauksissa haasteita?
Toki joskus joku unohti vuorosanansa tai sanoi ne väärin. Isomman tuotannon budjetilla kohtauksia olisi varmaankin harjoiteltu kauemmin. Meillä oli harjoituksia yhtä monta päivää kuin kuvauksia. Mielestäni Äpärän tapaisia leffoja ei tehdä Suomessa, jotka vaatisivat näin paljon harjoittelua.
Oliko alkukohtaus ruokapöydän ääressä hankala?
Se oli luonnollisesti vaikein. Kohtauksessa oli viisi näyttelijää. Siinä oli hirveästi huomioitavaa. Kuka tekee mitä ja milloinkin. Se oli vaikeaa, mutta siitä sai onnistumisen fiiliksen. Joku mainitsi arvostelussa, että olisi toivonut elokuvan jäävän tuohon kohtaukseen – pitkä elokuva, joka tapahtuu yhdessä tilassa ikään kuin Roman Polańskin Carnage. Tätäkin mietittiin joskus kauan sitten. Se olisi ollut ihan erilainen elokuva. Ehkä teen joskus Äpärästä teatteriversion, joka tapahtuu yhdessä tilassa.
Mutta muita haasteita ei juuri nyt tule mieleen. Näyttelijöillä ei vain ollut vuorosanoja, joita piti opetella. Kuvaajan kanssa päätimme, että teemme mitä meitä kiinnostaa. Näyttelijät joutuivat elämään sen kanssa, mihin milloinkin kameran kanssa tulimme.
Improvisoitteko tekin näyttelijöiden lisäksi?
Näyttelijät eivät improvisoineet kohtauksia. Tämä on hauskaa. Olen tosi otettu siitä, koska näyttely on niin luonnollista, että monet ovat olettaneet sen olevan improvisoitua. Ensin tämä vähän ärsytti, mutta kyllä se on silti kohteliaisuus.
Näyttelijät ovat briljantteja, mutta olen myös nähnyt paljon vaivaa heidän suorituksiensa kanssa. Kävin läpi heidän kanssaan kahden kesken ja ryhmässä jokaisen kohtauksen. Miksi jokin hahmoista käyttäytyy nyt näin – Tarinassa on voimakkaita juttuja, jopa saippuaoopperamaisia juonenkäänteitä. Kaikelle oli motiivit mietittynä.
Mekin teimme kuvaajan kanssa improvisointia enemmän harjoitusottojen kanssa. Valmiissa elokuvassa on aika vähän mitään sellaista.
Kuvasitteko elokuvan kronologisesti?
Emme kuvanneet kronologisesti. Yritin kuvata mahdollisimman kronologisesti, mutta se ei ollut aikataulujen takia mahdollista. Oli pakko tehdä rankkoja kompromisseja. Esimerkiksi päivälliskohtausta ei olisi voinut kuvata ensimmäiseksi, koska se oli kaikista haastavin. Olisi ollut hirveä riskiaskel kuvata heti aluksi jotain niin isoa. Oli parempi päästä siihen maailmaan ja tunnelmaan kuvaamalla ensin pieniä juttuja pois. Moni varmaan unelmoi siitä, että kuvattaisiin kaikki kronologisesti. Minäkin unelmoin siitä.
Kuinka paljon Äpärä sisältää viittauksia omiin kokemuksiisi?
Elokuva sisältää tosi monen ihmisen kokemuksia. Lopputulos on monen tekijän summa. Joku työryhmässämme kysyi minulta kahden kesken kysymyksen: “Perustuuko tämä sinun omaan kokemukseen?”
En ollut ajatellut, että kukaan kysyisi sellaista tuossa vaiheessa, mutta voin paljastaa, ettei minulle ole käynyt noin. Tuolloin en vielä vastannut mitään. Halusin mehustella ajatuksen mahdollisuudella.
Onko kaikkien roolihahmojen taustalla oikea henkilö?
Kyllä minun täytyy rakentaa hahmo johonkin, mitä olen nähnyt olemassa olevana. Silloin se on aitoa. Jos luon hahmon tyhjästä, niin sen eron on pakko näkyä. Samoin kuin nimet – kaikkien nimet liittyvät johonkin. En ole vain päättänyt, että hän on Jonna, hän on Jori, hän on Simo ja niin edelleen. Kaikilla nimillä on linkki minun tai jonkun muun elämään.
Leffa peilaa oikeaa maailmaa häpeilemättä. Kyseessä on ajaton ja ajankohtainen aihe. Ihmiset kohtelevat toisiaan todella rumasti pari-, ystävä- ja sukulaissuhteissa. Se on ihan kammottavaa.
Uskotko, että monet näkevät elokuvassa jotain itsestään?
Joo, se on tarkoituskin. Pitää olla valmis käsittelemään omia lukkojaan ja kykenevä ymmärtämään ne. Heiltä jotka eivät ole kyenneet ymmärtämään on tullut huonoa palautetta.
Tarinan rakenne on paikoin sekava – etenkin Jonnan veljen Jorin tarina. Oletko kuullut muiden puhuvan tästä?
Aika paljonkin. Olen tullut lopputulokseen, että ongelma on ollut mainonnassa. Esimerkiksi Jorin tarinaa ei ole mainostettu missään. Siitä ei ollut pitkässä trailerissa tai teaserissa. Sitten kun menet katsomaan elokuvaa, huomaat tämän sivujuonen, joka on lopulta kaikkien kannalta tärkeässä osassa. Se voi tulla yllätyksenä.
Jori hahmona tuntuu hiukan ylimääräiseltä. Mitä mieltä olet tästä?
Ymmärrän tämän, mutta hän ei ole sitä. Kuulin teorian, että elokuvassa on neljä äpärää. Elokuvan nimi on moniulotteisempi, mitä traileri antaa ymmärtää. Mielestäni on hienoa, kun Christopher Nolan sanoi, että Yön Ritarin nimi kuvastaa Batmania kuin myös Harvey Dentia.
Miten suhtaudut kritiikkiin?
Olen ollut kiitollinen siitä, miten paljon palautetta olen saanut. Ihmiset ovat olleet kiitollisia, koska olen antanut heille mietittävää. Psykoterapeutin ammatissa työskentelevä ihminen on joutunut miettimään päiviä, että on päässyt eteenpäin.
Olen saanut enemmän positiivista palautetta, joka on lohduttavaa. Vaikka siellä olisi ollut juttuja, joista joku ei ole todellakaan tykännyt, silti olen saanut ilolla kuunnella heidän antamaansa palautetta. Yleensä palaute on kertonut enemmän katsojasta itsestään kuin elokuvasta. Yksi vanha tuttu tuli, kätteli minua ja sanoi: “Kiitos, elokuvasi oli todella hyvä. Piti vähän miettiä, kuka mä olen.”
Miten suhtautuisit, jos joku kutsuisi tätä maailman huonoimmaksi elokuvaksi?
Kukaan ei ole sanonut noin, mutta lähimpänä on ollut Helsingin Sanomien arvostelu.
Miltä tuntui saada tätä negatiivista palautetta?
Minulle tuli paha mieli sen takia, että tällä Hesarin arvostelijalla on iso valta vaikuttaa muiden ihmisten mielipiteisiin. Leffa on selkeästi mennyt hänellä tunteisiin. Hän ei antanut mitään palautetta elokuvasta. Hän vain paljasti kaikki juonen yksityiskohdat ja antoi yhden tähden, sanoen, että kyseessä on tekijöiden tyyliharjoitelma.
Tämä on oikeastaan omaa syytäni, koska menin sanomaan lehdistötilaisuudessa, että monet meistä ovat amatöörejä. Se oli virhe, koska jälkeenpäin olen tajunnut, että ainoat meistä, jotka eivät ole saaneet palkkaa elokuvatöistä jossain muualla olivat minä ja Krista. Joten meitä kaikkia luultiin kouluttamattomiksi, jotka vain päättivät tehdä elokuvan.
Teillä oli pieni kuvausryhmä. Minkälainen ryhmähenki teillä oli?
Monet ovat sanoneet, että nämä ovat olleet heidän parhaat kuvauksensa. Ei ole ollut mitään härdelliä tai hössötystä. Kaikki ovat vain tehneet oman juttunsa. Päivät eivät ole venyneet samalla tavalla kuin isommissa tuotannoissa. Teimme täysillä tätä leffaa ja loimme mielestämme jotain uutta silloin. Monille kuvausryhmän jäsenille tämä herätti myös suuremman kiinnostuksen elokuvien tekemiseen.
Haluatko tehdä elokuvia loppuelämäsi?
Ehdottomasti. En kuitenkaan voi sanoa ihan noin. Menin pizzakuskiksi, koska halusin tietää, miltä se tuntuu. On varmasti vielä jotain muutakin, mitä haluan kokeilla. En tiedä tulenko tekemään elokuvia joka vuosi, mutta kyllä aion tehdä ainakin kaksi elokuvaa.
Olet vielä nuori ohjaajaksi. Miten olet omasta mielestäsi kehittynyt vuosien aikana?
On vaikea arvioida itseään. Minulle oli selkeää mitä teimme Äpärän kanssa. Kehittyminen vaatii elämänkokemusta, jotta pystyy käsittelemään rankempia aiheita. Äpärässä on ihmiselämän kokoisia teemoja. Nuorena ei ole samalla tavalla ymmärrystä näistä asioista.
Miten olet muiden mielestä kehittynyt?
Kukaan ei oikein tiedä minusta mitään. Olen mysteerihahmo, joka tulee ohjaamaan elokuvan.
Jatkuuko kehitys seuraavan elokuvan merkeissä?
Haluan kehittyä ja jokainen ihminen varmasti haluaa kehittyä koko elämänsä ajan, tiedostaa tätä tai ei. Haluan löytää uusia oivalluksia. Tuntea a-ha -elämyksen uudestaan ja uudestaan.
Minkälaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla on?
Minun piti tehdä dekkarisarja. Tein sitä intohimoisesti, mutta sitten tuli Sorjonen. Se vähän pilasi tätä, koska siinä käytettiin useita ideoitani. Näin on käynyt monesti. Olen miettinyt jotain leffaideaa ja sitten sellainen leffa tuleekin. Tämä osoittaa sen, että me kaikki mietimme samoja asioita ja olemme saman maailman vaikutuksen alaisina. Sitä tiedostamattaan miettii sellaisia juttuja, joita ei ole vielä tehty tai mitä ei ole vielä nähnyt.
Mikä on Äpärän tulevaisuus?
Äpärästä on käyty keskusteluja ulkomaalaisten festivaalien kanssa, mutta tästä on liian aikaista puhua sen enempää. Toivottavasti saamme elokuvan muutamille pienille festivaaleille, joissa saamme näkyvyyttä. Elokuvasta on myös tulossa myöhemmin DVD ja Ylen kanssa on keskusteltu televisio-oikeuksista.
Loppuun on kevennettävä tunnelmaa. Mistä kotimaisesta elokuvasta tekisit nykyään kovin muodikkaan uusintaversion?
Vaikea kysymys, mutta varmaankin I Hired a Contract Killer, koska se varasti ideani. En tosin ollut tuolloin edes vielä syntynyt, mutta sen elokuvan idea on hyvä.
Kiitoksia haastattelusta. Oletko jo nähnyt Luokkakokouksen jatko-osan?
En ole nähnyt sitä. Hauska juttu sinänsä, että tuon elokuvan ensi-iltaa aikaistettiin. Se vei meidän elokuvalta saleja. Esimerkiksi emme saaneet elokuvaa levitykseen Jyväskylässä, joka olisi ollut minulle henkilökohtaisesti tärkeää. Se olisi ollut myös tärkeää tarinan kannalta. Jyväskylässä olisi myös ollut paljon nuoria katsojia, koska se on opiskelijakaupunki.
Pidin kyllä Luokkakokouksesta. Mielestäni se oli hauska elokuva, mutta tuskin katson tätä jatko-osaa. Se ei varmaan enää onnistu samalla tavalla. Vitsi vaikuttaa kuluneelta.
Äpärä Facebookissa.
Elokuvan trailerin voi katsoa YouTubesta.