Rakkaus ja inhimillisyys elävän painajaisen keskellä on tarinan ydinkysymys, mutta aiheen käsittely jää etäiseksi; ohjaustyöstä ei komean ulkoasun takaa välity sitä inhimillistä otetta, jonka tulisi olla elokuvan tematiikan kantava voima.
Haastattelu tapahtui Jyväskylän Fantasian aulassa Elämältä kaiken sain -elokuvan lehdistönäytöksen jälkeen 14.8.2015.
Kaurismäki tarkastelee Elämältä kaiken sain -elokuvassaan intiimissä miljöössä ihmissuhteita, ryhmädynamiikkaa, vanhuutta ja ulkopuolisen tunkeutumista keskelle normaaliuden ydintä.
Ollaan vapaita -elokuvan lisäksi haastattelussa käytiin lävitse esimerkiksi Sipolan vaikutteita ja casting-prosessia.
Puhdasta ja helposti sulavaa komediaa etsivä yleisö saattaa vierastaa kesäistä musikaalikomediaa, jossa irtovitsien ja karikatyyrisen hauskojen henkilöhahmojen sijasta onkin oikeita ajatuksia herättäviä elementtejä.
Ihmiset järjestelmän nielussa ovat ohjaajan runokielen ansiosta pelkistetysti ja havainnollisesti me kaikki.
Aina kun viivoja vedetään, jää sen ulkopuolelle ja lyijykynän jäljen peittoon joku. Hyvinvointiyhteiskunnan unohtamille tilanne on useimmiten karu. Eetosta ei saa rikkoa, sillä esimerkiksi Tanskan kokoisella maalla ei ole juuri mitään muuta ylpeydenaihetta kuin pitkäjänteisellä ajattelulla luotu kansankoti.
Elämän ja teatterin suhde on ikiaikainen ykseys taiteessa, ja hyvin harva tekijä on kyennyt käsittelemään näin suurta aihetta yhtä syvällisesti ja tarkkanäköisesti kuin Fassbinder.
