Ketkä ohjaajat ovat olleet suurimpia vaikuttajiasi?

Niitä on monia. Näin American Beautyn 16-vuotiaana, ja sen jälkeenkin on Sam Mendesin tuotanto ollut erityisen läheinen. Ennen opintoja oli elokuvasivistykseni hyvin puutteellinen, ennen kuin taideteollisessa korkeakoulussa Peter von Bagh korjasi asian. Opiskeluaikoina varsinkin Akira Kurosawa oli tärkeä inspiraation lähde. Tätä nykyä eniten kiinnostavat Paul Thomas Anderson ja norjalainen Joachim Trier. Tässä kohtaa täytyy mainita Reprise. Olen nähnyt sen varmaan kymmenen kertaa – ehkä enemmänkin. Se on todella inspiroiva elokuva.

Onhan tässä Ollaan vapaita -elokuvassakin nähtävissä joitain piirteitä näiden mainittujen tatsista.

Niinkö? Hienoa, jos niitä löytyy.

Ollaan vapaita on toinen kokopitkä elokuvasi Elokuun jälkeen. Olet työskennellyt myös jonkin verran televisiossa. Mitkä ovat olennaisimmat erot elokuva- ja tv-työskentelyn välillä?

Ne ovat käytännössä ihan eri asioita. Ehkä suurin ero liittyy kameran rooliin. Elokuvassa kamera kertoo, televisiossa se tallentaa. Kummassakin mediassa on tietysti omat rajoitteensa ja mahdollisuutensa. Suomessahan korkeatasoista televisiodraamaa ei kovin moni tee. Itse olen tehnyt vain vähäisiä ohjaustöitä televisiossa.

Entä minkälainen merkitys musiikilla on ollut sinulle, nyt tuoreen musikaalin tekijänä?

Minulla on laaja musiikkimaku. En pitäydy missään tietyssä genressä. Tällä hetkellä tärkeimmät ovat Sufjan Stevens – ja totta kai tämän elokuvan musiikintekijät! Kiinnostus musiikkiin juontuu lapsuudesta, jolloin minut istutettiin pianon ääreen. Vanhemmat eivät olleet ammattimuusikoita mutta musiikki oli tärkeä osa harrastuselämää. Näin Sound Of Musicin jo lapsena ja tietenkin Disneyn sen ajan elokuvat: Pieni merenneito, Aladdin, Leijonakuningas… Ne kolahtivat lapsena tosi lujaa.

Nehän toimivat vielä aikuisenakin.

Totta. Olen aina arvostanut musiikkia ja muusikoita, jotka ovat kyenneet tekemään kyseisestä taiteesta jotain, mistä voi löytää jotain merkityksellistä missä tahansa elämänvaiheessa. Itse asiassa suurin kohteliaisuus, jonka voin elokuvantekijänä saada on se, että jonain päivänä joku tulee sanomaan, että hän on nyt myöhemmällä iällä löytänyt minua elokuvastani itseään puhuttelevia asioita. Silloin olen saavuttanut sen, minkä vuoksi elokuvia teen… Ja nyt ennen kuin taas rikollisesti unohdan, haluan mainita Mikko Niskasen Käpy selän alla. Se ei ole musikaali, mutta siinä ihmiset puhkeavat laulamaan tyhjästä. Laulukohtausta ei korosteta kuten musikaalissa vaan se on luonnollinen osa kerrontaa ja elokuvan henkeä.

Musikaalin ja suomalaisen yleisön suhde on aina ollut hyvin ristiriitainen. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että musikaali on taas herättänyt laajempaa kiinnostusta. Mikä on oma näkemyksesi genren ja kotiyleisön suhteesta tällä hetkellä?

Toivon, että olet oikeassa. Nyt 2000-luvulla Mamma Mia! aloitti uuden nousukauden. Se oli valtava hitti Suomessakin. Meillä musiikki on ollut monen teatterin menestyksen tae. Siksi on outoa, ettei sitä ole hyödynnetty elokuvassa enempää. 30-, 40- ja 50-luvuilla Suomessa ilmestyi todella paljon menestysmusikaaleja, mutta sitten genre jäi teatteriin. No, perjantainahan [7.8.2015] nähdään, mikä se kiinnostus todella on.

Ollaan vapaita -elokuvan tyylissä oli merkillepantavaa tietynlainen hienovaraisuus. Tunnepitoisuudessa tai näyttelijätyössä ei mennä äärimmäisyyksiin tai ylilyönteihin, vaan kankaalla välittyi uskottava katsaus aitoihin ihmisiin. Esimerkiksi huumori on otettu suoraan elävästä elämästä. Eritteletkö tarkemmin Ollaan vapaita -elokuvan ohjaustyötä ja tyyliratkaisuja?

Huumorin pitkin syntyä juuri dialogista, kanssakäymisestä ja läsnäolosta. Suuri ansio kuuluu Tua Harnon tekstille. Hän loi hyvät henkilöhahmot, tarinan ja teki kertomisen helpoksi. Tuan käsikirjoitus oli erittäin havainnoivaa ja henkilökeskeistä. Siksi ohjaus tapahtui henkilöhahmojen kautta.

Casting onkin tässä hyvin vahvaa. Millaista oli ohjata tällaista ensemblea, jossa oli tunnettuja ja vähemmän tunnettuja näyttelijöitä?

Hyvä, että sanoit ensemble. Halusin, että näyttelijät viettivät aikaa keskenään, koska yhteisen kemian löytyminen oli elintärkeää. Se kemia löytyi helposti. Kuvausten aikana näyttelijät lainasivat toisilleen tarvittavaa vuorovaikutusta, jokainen sai luontevasti oman paikan hahmolleen. Tosiaan eihän tässä suuria tähtiä ole mukana, vaikka Riku (Nieminen) onkin julkisuuden henkilö. Tuottaja Elina Pohjola antoi näyttelijöiden harjoitella paljon keskenään, mistä kiitos hänelle.

Edellinen kokopitkäsi Elokuu ilmestyi viisi vuotta sitten. Onko siitä tuotu tietoisesti mitään elementtejä Ollaan vapaita -elokuvaan?

Ei varmaan tietoisesti… Ehkä alitajuisesti jotain on tullut mukana, kenties jotain yksittäisiä sormenjälkiä tässä on nähtävissä, mutta ne eivät ole itsetarkoituksellisia. Esimerkiksi Elokuussakin oli kohtaus, jossa henkilö herää krapulassa ja kamera kuvaa päätä ylösalaisin. Se on on varmaan ainoa yhteneväisyys. Nythän lähtökohdat olivat ihan erilaiset. Elokuussa käytettiin amatöörinäyttelijöitä ja teatterikoulun opiskelijoita, nyt ammattinäyttelijöitä. Ollaan vapaita -elokuvan lähestymistapa oli erilainen, tuotanto suunniteltu huolellisemmin ja materiaali oli erilaista, Tuan käsikirjoitus ja tämä näyttelijäensemble antoivat mahdollisuuden tehdä tästä elokuvasta Elokuuta suuremman, niin sanotusti.

Elokuussa fokus oli nuorisossa ja nuorissa aikuisissa, nyt henkilöhahmojen keski-ikä on vanhempi. Tässä kuvataan monen eri elämänvaiheessa olevan ihmisen murros- ja saumakohtaa. Minkälainen merkitys tällä viiden vuoden aikavälillä on ollut itsellesi ja miten se heijastuu elokuvan aiheenkäsittelyyn?

Omilla lähtökohdillani on ollut suuri merkitys. Elokuun aikana olin 26-vuotias, nyt 31. Silloin ajattelin ja tiesin, että Elokuun kaltainen elokuva oli ohjattava nuorena. Omakohtaisuus on siinä hyvin lähellä. Nyt tässä Ollaan vapaita -elokuvassa minulla on ollut mahdollisuus tarkastella ikään kuin itseäni menneisyydessä, nykyisyydessä ja niitäkin vaiheita, jotka ovat kenties vielä tulossa. Tulevaisuuden pohtiminen on ollut omasta näkökulmasta kaikkein oleellisinta tämän elokuvan tekemisessä.

15.8.2015 klo 9:45: Artikkelia muokattu. Kyse oli Niskasen elokuvasta Käpy selän alla.