Once Upon a Time… in Hollywood (2019)
Ohjaajansa näköinen häpeilemätön ja yllättävän herkkä tribuutti entisaikojen loistolle.
Ohjaajansa näköinen häpeilemätön ja yllättävän herkkä tribuutti entisaikojen loistolle.
Quentin Tarantino esittää: Luonnenäyttelijät loukussa toistelemassa samoja vitsejä
Koska X-Men oli hitti, ovat tuottajat valmiita ottamaan likaisiin käsiinsä mitä tahansa sarjakuva-aiheisia käsikirjoituksia. Suurin piirtein näin keskusteltiin Kevin Smithin Jay and Silent Bob Strike Backissa vuonna 2001. Jotenkin tämä on jäänyt kummittelemaan mieleeni, koska nykypäivänä kaikki sarjikset kelpaavat filmattaviksi. Tästä oivallinen esimerkki lienee tämän kesän pienimuotoinen yllättäjä Guardians of the Galaxy, jonka lähtökohdat ovat juurikin sellaiset, joista Smith vitsaili. Kyseessä ei ole kaikkien tuntema sarjakuva, jossa olisi iso vihreä hirviö, trikoissa hyppivä hämähäkkipoju tai mutanteista koostuva superjengi.
Quentin Tarantino tarvitsisi käsikirjoittajakumppanin. Django Unchained on teos, jossa edes jotenkin yhteen kursitut elementit ohjaajan käsikirjoittamisessa tulevat yhteen kaoottisena mössönä. Lopputulos viihdyttää koko kestonsa, mutta siitä olisi voinut olla enempäänkin.