Maa: Ranska
Genre: animaatio
Ohjaus: Stéphane Aubier, Vincent Patar, Benjamin Renner
Käsikirjoitus: Daniel Pennac
Sävellys: Vincent Courtois
Näyttelijät: Lambert Wilson, Pauline Brunner
Ranskalaisen pitkän animaatioelokuvan näkyvyys ja teollistuminen on vuosi vuodelta selkeämpää. Vuosittain valmistuu lukuisia nimekkeitä, joista moni saapuu Suomessakin festarikiertoon ja dvd-hyllyille. Ne eivät vielä ole elokuvia joita mainostettaisiin, saati joilla mainostettaisiin, mutta kasvusuhdanne on kova.
Rakkautta & Anarkiaa -festareidenkin animaatiotarjonta koostuu kahden japanilaisen anime-elokuvan lisäksi ranskalaisesta osaamisesta. Tyylillisesti Ranskassa on luotettu edelleen käsinpiirrettyyn tai sitä tietokonein mukailevaan 2D-piirroselokuvaan. Sitä on luvassa festareilla kaikkiaan kolmen elokuvan voimin.
Lähdeteoksina lasten kirjasarja, sarjakuva ja romaani. Kaksi ensimmäistä ovat tärkeitä asioita käsitteleviä, kaiken ikäisille sopivia uutuuksia, jälkimmäinen mustan huumorin ja kaiken makaaberin ystäville.
Kaikki omiaan vakiinnuttamaan Ranskaa entisestään genren nykytilaan. Merkittävin nosto niistä on Ernest & Célestine, lasten kirjaan perustuva yhteiskuntaa ja asenteita peilaava teos, kuin entisaikojen apologiset faabelit.
Pääosin hyvin suurpiirteisin vedoin ja haalein värein piirretty belgialainen kirjasarja on saatettu kankaille entistäkin säyseämmin sävyin. Sävyjen tasoittaminen kirjakuvitukseen verrattuna säästää aikaa, rahaa ja vaivaa, sekä uponnee laajemman katsojakunnan mieltymyksiin, mutta hieman siinä jotain matkan varrellekin jää. Onneksi vain hieman.
Graafinen ulkoasu saattaa olla joillekin liiankin virikkeetön. Jos esimerkiksi Isao Takahatan Ghibli-elokuva Naapurini Yamadat ei uppoa harvan ruuduntäytteen takia, voi koitua ongelmia myös tässä tapauksessa.
Monessa tapauksessa, etenkin nykyään, animaatiossa vähemmän on kuitenkin yksinkertaisesti enemmän. Painava asia ja animaation jälki ei jää varjoonsa, kuten 3D-CGI turhan helposti tekee. Kuvallisesti Ernest & Célestinessa ei ole mitään liikaa, eikä liian vähän.
Hollywoodin ulkopuolella osataan ja uskalletaan antaa pitkällekin animaatioelokuvalle sitä pukeva tekniikkansa, eikä upoteta sisintä kikkailun ja kohelluksen alle. Lyhyen ja puolipitkän animaation kohdalla se todellinen animaation maailma vasta avautuukin, mutta se onkin jo toinen tarina.
Ernest & Célestinen keskeinen teema on rakennettu karhujen ja hiirien väliselle vihanpidolle, sekä erään hiiren ja erään karhun väliselle ystävyydelle. Tämä varsin selkeänä allegoriana ihmisten välisille ennakkoluuloille ja kasvatuksesta lähteville asenteille, joista kertomus pyrkii vieroittamaan uudet sukupolvet. Tämä kaikki lähtee suvaitsevaisuudesta, oikeastaan juuri sanan karkeassa kirjaimellisessa muodossaan.
Ernest & Célestine on hauska, tuore ja rehellinen. Alkuunsa hidas lämpenemään, mutta rakentuu loppua kohden oikein nätiksi tarinaksi. Viimeistä silausta elokuvan charmiin ja hahmojen samaistuttavuuteen kaipaisi. Animaatiotarjonnasta kuitenkin se suositeltavin.
Ne kaksi muuta ovat Aya of Yop City ja Suicide Shop. Ensimmäisenä mainittu ei sekään hassumpi. Siirto kankaille on toteutettu Ernest & Célestinen tavoin rosoja tasoittavalla kaavalla. Tietokonein siloiteltua jälkeä seuratessa kaipaa ehkä hieman sarjakuvan orgaanista jälkeä, mutta hyvä näinkin. Elokuva kertoo afrikkalaisen kylän elämästä, luokkajaosta, nuorten naisten yöelämästä ja siitä koituvista ongelmista. Aiheisiinsa nähden kepeä elokuva olisi vaatinut hieman iskevämpää dramatiikkaa. Katsomisen arvoinen siitä huolimatta sekin.