Saatteeksi
Selkeyden nimissä käytän tässä artikkelissa kaikkina aikoina tehdyistä tšekkielokuvista ainoastaan termiä “tšekki”, vaikka valtaosa on tehty silloisten Itävalta-Unkarin (1867-1918) ja Tšekkoslovakian (1918-1992) aikaan. Artikkeli pohjautuu Tšekin filmiarkistolta, eli NFA:lta (Národní filmový archiv) saatuihin arvostelukappaleisiin julkaisuista The Films of Jan Kříženecký ja Czech Animated Film (1925-1945).
NFA:n toiminnasta
Sen jälkeen kun DVD:n valtakausi päättyi ja suoratoistopalveluista tuli uusi normi, fyysisen kopion keräilystä on tullut erilaista puuhaa. Suomi-julkaisuja ilmestyy koko ajan vähemmän ja harrastajat suosivat ulkomaisten Arrow Filmsin, Eurekan, Third Window Filmsin ja BFI:n kaltaisten tahojen laatujulkaisuja yhä enemmän. Videospacen Ville Lähde on promonnut YouTube-videoillaan myös ahkerasti Vinegar Syndromen kaltaisia tahoja.
Edellä mainittujen julkaisijoiden lisäksi omaan hyllyni on päätynyt, tšekkoslofiili kun olen, pitkä rivi NFA:n julkaisuja, joita on nyt leveämmin kuin melkein miltään muulta ulkomaiselta julkaisijalta.
Kun DVD oli vielä tuore keksintö, sukulainen vierailullaan totesi hyllystäni, että on melkoista friikkikamaa, kun ulkomailta tilattujen levyjen joukossa oli F.W. Murnaun Faustin (1926) ja Aleksandr Ptuškon Sadkon (1953) kaltaisia julkaisuja.
Leikkaus tähän päivään: Hyllystäni löytyy kolmen levyn verran tšekkiläiselle kenkäkaupalle tehtyjä mainosfilmejä vuosiväliltä 1935-1948, täydellinen katalogi säilyneistä tšekkianimaatioista 1925-1945, Hermína Týrlován lähes koko ura, joka käsittää stop motion -elokuvia lankarullista tupakantumppeihin, sekä paljon muuta yhtä menevää.
Tällä tarkoitan sanoa, että seuraavat julkaisut edustavat jo omankin näkemykseni mukaan melkoista friikkikamaa. Itse pidän näitä loputtoman kiehtovina julkaisuina, ja vaikka en usko kovin monen tätä juttua lukevan samaistuvan tähän, samoin ajattelevia on varmasti edes muutama.
NFA on tehnyt viimeisten vuosikymmenten aikana hienoa työtä tšekkiläisen elokuvan entisöimisen ja säilömisen eteen, sekä luonut aiheesta kaikenkattavan tietokannan. Alunperin tietokanta julkaistiin kuusivolyymisena ensyklopedia-sarjana, joka on edelleen saatavilla sekin.
Muista kirjoista on mainittava etenkin Eva Struskován The Dodals, joka käsittelee mielenkiintoisesti tšekkiläisen animaatiohistorian ensivaiheet, kantaen nimenään maansa animaatioperinteen vanhempien, Irena Dodalován ja Karel Dodalin, sekä Karelin ensimmäisen vaimon, Hermína os. Týrlován, sukunimeä. Katu-uskottavien britti-rockbändien henkeen käännösnimi on muodossa The Dodals.
Erityismaininta myös kapeammalla ja suurpiirteisemmälle kovakantiselle ja räikeän keltaiselle kirjalle Czech Animated Film I (1920-1945), joka pikakelaa historian oppitunnin ja toimii kumppanina DVD-boksille, josta myöhemmin lisää. The Dodalsin mukana tulee DVD-levy, joka sisältää lähes samat animaatiot kuin Czech Animated Filmin ensimmäinen, yksilevyinen, julkaisu.
Mikä parasta, kaikki edellä mainittu on julkaistu kaksikielisesti, tšekiksi ja englanniksi samoissa kansissa.
The Films of Jan Kříženecký
Ennen kuin siirrytään tarkemmin vanhimpien tšekkianimaatioiden pariin, käydään läpi tšekkiläisen elokuvan synty. The Films Jan Kříženecký ei pelkästään kokoa maansa historian vanhimmat filmimateriaalit samaan julkaisuun — niin hyvinä kopioina kuin nykytekniikalla osataan — vaan mukana on myös paljon muuta. Iso osa vieläkin mielenkiintoisempaa materiaalia. Julkaisun jokaisesta yksityiskohdasta huokuu NFA:n rakkaus tekemiseensä.
Kříženeckýn filmeistä yksikään ei ole mikään elokuvataiteellisesti merkittäviä visionäärinen œuvre (vaikka julkaisuissa ääneen päästettyjen akateemikkojen sanat sellaista välillä yrittävät puoltaa). Filmit ovat katukuvaa Prahasta, yleisötapahtumia, monumenttien paljastustilaisuuksia, juhlallisuuksia ja tykin laukauksia.
Midsummer Pilgrimage in a Czechoslavic Village (1898) asettaa tunnelman ja esitystavan heti kättelyssä. Filmi esitetään sekä alkuperäisenä printtinä, että uutena vedoksena alkuperäisestä negatiivista. Vintage-printit ovat hehkuvan keltaisia ja uudet kuvat negatiivista mustavalkoisia.
Osa filmeistä, joista ei löydy alkuperäisiä negatiiveja, näyttävät heikommilta. Kun printtejä on yritetty pelastaa parhaansa mukaan vuosikymmeniä sitten, on pahimmillaan aiheutettu niille pysyvästi hallaa. Filmin luonnollinen kuoleentuminen esiintyy paikoin charmanttina vivahteena, mutta väärin pelastettujen filmien pahin kirous on kuvan pomppiminen. Filmejä ei ole pystytty aikoinaan pelastamaan, sillä varsinaisen filmin rei’itykselle vastaavia masiinoita ei yksinkertaisesti ollut ja taltioiminen ennen digitalisaatiota ei ole ollut mahdollista.
Alkuperäisistä negatiiveista on saatu hämmästyttävän hyvälaatuisia ja tarkkoja kuvia, joka on hyvin poikkeuksellista aikansa filmeille. Alle minuutin pituinen aloituspätkä kuvaa kaikessa yksinkertaisuudessaan aktiivista keskikesää tšekkiläiskylässä suurine karuselleineen.
Žofín Swimming Bath (1898) on toinen mielenkiintoinen aikalaiskuvaus ihmisistä uimarannan laiturilla hyppimässä veteen. Kyllä vain, ja loppuhuipennuksena kalju mies ajaa laiturilla polkupyörällä, siinä se. Paras Jan Kříženeckýn filmeistä on ilman muuta A Ride through Prague in an Open Tram (1908). Tämä löytyy ainoastaan negatiivin uusiovedoksena ja se näyttää upealta.
A Ride through Prague in an Open Tram nimensä mukaisesti kuvaa Prahan ikiaikaisia katuja ratikka-perspektiivistä. Äärimmäisen rentouttavaa katseltavaa yli sadan vuoden takaa ennen slow tv -klassikoita, kuten norjalaisen NRK:n Junalla Trondheimistä Bodöhön (2013).
Hypnoottisten katukuvien lisäksi Sokol-liikeen, eli prahalaisen fitness-perinteen, taltioivissa filmeissä (1898-1908) merkittävässä roolissa on Jan Burianin säveltämät uudet, vähäeleiset, musiikkiraidat. Koomista on lukea, kuinka hän suosittelee kuuntelemaan ääniraitoja mahdollisimman hiljaa! Se on jotain, mitä ei uskoisi yhdenkään muusikon koskaan sanovan. Tein itse niin vahingossa katsellessani filmejä yöaikaan, ja ehkä juuri siksi musiikki teki vaikutuksen!
Vanhoissa Praha-kuvauksissa uskomatonta on se, että vanha kaupunki on pysynyt niinkin muuttumattomana. Vielä paremmin tämä näkyy boksin bonareista löytyvässä, yhdeksänminuuttisessa Old Praguessa (1912), jonka tekijästä ei ole säilynyt tietoa. Lähes kaikki pahimmat turistiansat, pramein arkkitehtuuri, kauppakadut ja näkymät Kaarlensillan tornista tai muualta yläilmoista ovat kuin tältä vuodelta.
Jos emme laske tulevia ja meneviä sukupolvia sadan vuoden ajalta, eli ihmisiä vaihtuvine muotitrendeineen, selkein ero näkymiin Prahan kaduilla ovat uudet autot ja isojen rakennusten julkisivulle nostetut pikamuoti-banderollit, nekin tilapäisiä. Praha-kuvauksia katsellessa tulee väkisin mieleen, kuinka mielenkiintoista olisi nähdä vierekkäiset kuvat samoista paikoista nykyaikana. Tämä ei toteudu liikkuvan kuvan osalta, mutta valokuvina kyllä.
Kříženecký oli kaiken lisäksi valokuvaaja ja hän kuvasi liikkumattomilla kuvillaan juuri rakennuksia, arkkitehti kun oli oikealta ammatiltaan. Bonuksista löytyy kuvasarja hänen ottamistaan valokuvista seuranaan nykypäivänä otetut kuvat. Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten yksityiskohtaisesti NFA paneutuu tekemisiinsä, vaikka heidän ei olisi millään muotoa pakko.
Kommentteja tarjoilevat kolme historiantuntijaa. Kateřina Svatoňová käsittelee Kříženeckýn filmien aiheita aikansa teollisuusnäyttelyihin liittyen. Petr Kliment käsittelee elokuvan syntyä yleisesti. Tämä tapahtuu perinteisesti Eadweard Muybridgen kuvasarjojen ja Étienne-Jules Mareyn valokuvakiväärin kautta. Kliment myös esittelee Kříženeckýn käyttämää elokuvauslaitetta. Lumièren veljesten puulaatikosta alunperin modatusta kinematografista löytyy ekstroissa lisää tarkentavia valokuvia. Ehdoton suosikkini on Jeanne Pommeaun yksityiskohtainen esitelmä Kříženeckýn filmien digitointiprosessista.
Fiktiivisiä aiheita Kříženeckýlta löytyy vain muutama, nekin äärimmäisen lyhyitä väläyksiä, kuin teatterin lavalta: naurua, itkua, suuteloa ja pamputtamista. Mielenkiintoisin on Satan’s Railway Ride (1906), joka tehtiin osaksi poikkitaiteellista teatteriesitystä. Filmiä esitettiin oikean teatteriesityksen väliajalla, kertoen tapahtumista, näyttelijöiden ollessa poissa lavalta.
Satan’s Railway Ride on mielenkiintoinen ennakkotapaus, sillä paljon myöhemmin, prahalaisen multimediateatteri Laterna Magikan vuonna 1977 alkanut ja siitä asti jatkunu Wonderful Circus on tunnettu vielä pidemmälle viedystä poikkitaiteellisuudesta.
Sirkusta, teatteria ja elokuvaa yhdistelevän show’n tekijöistä kansainvälisesti tunnetuin on Jan Švankmajer, eli jotakuinkin ainoa tšekkianimaatioiden tekijä, jonka jokainen elokuvaharrastaja osaa nimetä. Olen käynyt itse katsomassa show’n eturiviltä ja voin suositella jokaiselle, joka kaipaa ainutlaatuista kulttuurielämystä Prahan vierailultaan.
Ennen kuin siirrymme boksin muihin varhaisfilmeihin, viimeisenä on mainittava sympaattiset aikalaiskritiikit, joita on koottu kokoelman kattavaan vihkoseen. Vuoden 1898 arvostelijat eivät tietenkään olleet mitään elokuvakriitikkoja vaan uutistoimittajia, jotka käsittelevät Kříženeckýn eläviä kuvia, kukin aivan omasta näkökulmastaan. Yksi keksii runollisia vastineita ylistääkseen filmien sisältöä Lumièren veljesten tuotannon veroisiksi. Yksi käsittelee ainoastaan filmeissä käytetyn elokuvakojeen teknistä puolta ampeereineen ja volttimäärineen.
Bonuselokuvia on yli puolen tunnin edestä, joten boksia voisi yhtä hyvin markkinoida yleisesti kokoelmana varhaisimpia tšekkielokuvia. Se olisi kansainvälisesti myyvempi nimi kuin Jan Kříženecký, joka ei varmasti soita monenkaan kelloja, tuskin edes tšekeissä. Jo aiemmin mainitun Old Praguen lisäksi bonuksista löytyy kaksi ihan kunnon fiktiivistä lyhytelokuvaa ja liikkuvan kuvan historian kuudessa minuutissa käsittelevä How Film is Made (1926).
Man’s Five Senses (1913) on melko kepeä romanttinen hassuttelu, joka siirtyy Prahan kaduilta Lucerna Palacessa sijaitsevaan asuntoon. Lähinnä yksityisasunnon sisustus art nouveau -aikaisine säväyksineen jää mieleen.
Todellinen yllättäjä on The Living Corpses (1921), jossa iäkäs professori ja nuori tyttö pakenevat tahoillaan hellepäivää uimarannalle, päätyen lopulta puskan taa pikku päiväunille yhdessä. Tytön kotiintuloajan umpeutuessa kuudelta, vanhemmat lähtevät etsimään tytärtään ja kun löytävät tämän lusikassa vanhan professorin syleilystä, eivät hätkähdä, vaan juhlivat jo seuraavassa hetkessä häitä. Vihkonen esittelee juonen klassisena tarinana hurmurin kohtalokkaasta tapaamisesta nuoren neidon kanssa.
Elokuvan tapa kuvata edellämainittu tapahtuma on todella sadan vuoden takaisesta maailmasta. Siksi se kykeneekin olemaan hätkähdyttävä tänä päivänä. Tarinan moraali tuntuu olevan osoitettu kaikille setämiehille, että nuorien tyttöjen jahtaaminen ja saaminen käy näin sormia napsauttamalla ja tytöillä ei kävisi mielessäkään epäröidä lähteä vanhan äijän mukaan puskan taa niin vain pyytäessä.
Moralisointi sikseen, elokuva on täyspainoisinta elokuvaa ja ehta komedia. Kuiva huumori ja slapstick-hölmöily on samaa kastia jo instituutioksi Yhdysvalloissa vuoteen 1921 mennessä paisuneisiin aikalaisiinsa.
Czech Animated Film (1925-1945)
Jos historia ei niinkään kiinnosta vaan tahtoo päästä suoraan asiaan, Czech Animated Film 1925-1945 ei tietenkään ole paras tapa. NFA:n tarjonnasta löytyy paljon parempia perehdyttäjiä aiheeseen yleisesti, kuten 34 elokuvaa käsittävä Jiří Brdečka -kokoelma, Hermína Týrlován 36 elokuvaa käsittävä kokoelma, Jiří Trnkan Old Czech Legends (1952) ja kolme holokausti-aiheista elokuvaa käsittävä kokoelma Remembering and Forgetting, joka sisältää esimerkiksi tunnetuimman esimerkkinsä aiheesta, Ryszard Czekałan mykistävän lyhärin The Roll-Call (1971). Osa näistä on jo loppuunmyytyjä, mutta jotenkin kuvittelisin niiden saavan vielä uuden painoksen, kuten Czech Animated Film 1925-1945 on saanut. Vielä pidemmälle tarjontaa vie Karel Zeman Museumin nettikauppa, josta löytyy Karel Zemanin lisäksi Švankmajeria ja Myyrää.
Czech Animated Film 1925-1945 julkaistiin 2012 yhden levyn kokoelmana, sisältäen 30 elokuvaa (172 minuuttia). 2014 painoksessa on 76 elokuvaa (414 minuuttia) ja 2019 painoksessa 77 elokuvaa (418 minuuttia). Vanhin oli siis tiivistetty kokoelma, jälkimmäiset sisältävät kaikki säilyneet ja tiedossa olevat animaatiot kyseiseltä ajanjaksolta. Edellisen painoksen jälkeen on löydetty yksi lisäys.
Käydään uutuus alta pois. How Can One Receive Favour (1926) on Baťa -kenkämerkille tehty mainos ja itseasiassa mainio lisäys kattaukseen. Mustavalkoinen leikeanimaatio näyttää kuinka vanhoilla rikkinäisillä kengillä eivät naiset käyttäjistään kiinnostu, mutta kappas, uudet Baťat jalassa saanti on selvää. Uusi löytö on toisiksi vanhin säilyneeksi tiedetty tšekkianimaatio. Liekö löytynyt Under the brand Baťa DVD-pakettia kasatessa.
Tiivistetylle 2012 painokselle löytyy vielä markkina-arvoa, sillä se kokoaa parhaat palat yksiin kansiin. Tämä kaiken kattava kokoelma kuitenkin tekee edellisestä kolmen levyn painoksesta käytännössä vain vanhentuneen. Tämä on lähes sama, mutta parempi. Ulkoasu, komeasti ladotut ja kuvitetut pahvikannet, uusi filmi ja yllättävä fyysinen lisäsisältö ovat yksikertaisesti enemmän.
Mainitsemani yllättävä lisäsisältö on lapsille suunnattuja askartelutehtäviä ja värityskuvia. Mukana on materiaali, jolla tehdä itse kaksipuolinen flipbook eli plärä. Tätä puolta rakastan tšekkiläisessä kulttuurikasvatuksessa; ikivanhoja piirrettyjä ja groteskeja stop motion -elokuvia, jotka muualla päin maailmaa ovat outojen elokuvaharrastajien kuriositeetti, kaupataan menestyksekkäästi kotimaassaan lapsille edelleen. Karel Zemanin museo on identifioitunut lapsiperheiden ja kouluryhmien päiväretkikohteeksi. Museo järjestetää moninaisia elokuvanäytöksiä ja live-musiikilla säestettyjä veneajeluita Vltavalla.
Suomessa kaikki tietävät toki Varokaa heikko jäätä (1986) -tietoiskun, mutta ei meillä ole päiväretkikohteita Camilla Mickwitz -museoon. Meillä on meemiversio YouTubessa olutbrändin Karhu pääosassaan. Vielä parempi suomalais-verrokki Zemanin piirroselokuville olisi samoihin aikoihin tehty Riitta Nelimarkan Seitsemän veljestä (1979), joka oli ensimmäinen suomalainen pitkä animaatioelokuva. Elokuva ei saanut teatterilevitystä ja esitettiin Suomessa uutena vain kerran Oulussa ja Ilomantsissa. Elokuva on esitetty kankaalla Helsingissä vuonna 2014, jolloin salissa istui noin seitsemän katsojaa, minä ja Riitta Nelimarkka itse mukaan lukien. Kolme teatterinäytöstä. Elokuvaa on näytetty enemmän ulkomailla kuin Suomessa!
Jonkun mielestä voi tuntua erikoiselta suunnata Czech Animated Film 1925-1945:n kaltaista julkaisua myös lapsille. Mukana on abstrakteja musiikin visualisointeja, perehdytystä radioliikenteeseen, humalainen matka kotiin baarista, pikkutuhmia saippuamainoksia, rasistia stereotypioita ja kenkämainoksia. Uskon, että tšekkiläinen animaatio pitää pintansa, tyylinsä ja esittelee edelleen vuosittain uusia laadukkaita stop motion -animaatioita enemmän kuin missään muualla maailmassa, juuri siksi, että arvokkaan kulttuurin siirtäminen seuraaville sukupolville on heille kunnia-asia.
Suomen IT-keskeisessä kulttuurissa panostetaan tuottavuuteen, trendikkyyteen ja Angry Birdsin kaltaisiin menestystarinoihin. Suomessa on myös pitkä perinne pistää maan tasalle vanhat rakennukset. Jokainen tavallaan. Nämä ovat tietysti kärjistyksiä. En voi riittämiin suositella Tuula Leinosen tietokirjaa 100 vuotta suomalaista animaatiota, joka todella tekee kunniaa suomalaiselle animaatioperinnölle.
Leinosen kirjassa käsitellään ansioituneesti myös varhaisimmat animaatiot, jotka ovat sittemmin tuhoutuneet. Samoin tekee NFA:n kirja Czech Animated Film I (1920-1945), siksi aloitusvuosi on DVD-julkaisua viisi vuotta varhaisempi. Ensimmäinen dokumentoitu animaatio Broučci, on versio Jan Karafiátin klassikkokirjasta, joka on sittemmin filmatisoitu lukuisia kertoja. DVD:n lehtisessä on tuhoutuneesta elokuvasta maininta, mutta ei still-kuvaa, kuten kirjassa.
Lehtisen minihistoriikissa Michaela Mertová käsittelee boksin sisällöstä kohokohtia, valiten esimerkit samoin kuin kuka tahansa. Ei ole epäilystäkään, etteikö boksin parhaimmistoon kuuluisi The Adventures of a Ubiquitous Fellow (1936), Fantaisie érotique (1936), Ideas in the Search of Light (1938), The Crucial Two Minutes (1938) ja A Christmas Dream (1945).
Kolme ensin mainittua ovat The Dodalsin käsialaa. Ensimmäisessä seurataan tšekin oman pikku mikkihiiren, Hurvínekin, infoseikkailuja futuristisessa art deco -maailmassa. Toisessa ja kolmannessa venytetään nuoren formaatin rajoja pitkälle avantgardistisempaan suuntaan, jossa kuva tanssii musiikin tahtiin.
The Crucial Two Minutes on jo ihan eri maata. Elokuvaa varten tilattiin Saksasta ohjaaja Hans Fischerkoesen. Hänet on sittemmin tunnettu parhaiten lyhytelokuvastaan Scherzo – Verwitterte Melodie (1943), joka on perspektiivejä taidokkaasti animaatioissaan koetteleva luonnonläheinen lyhäri, ja kenties paras asia mitä Natsi-Saksassa ikinä tehtiin.
Animaatio käyttää muutamia kekseliäitä jippoja, joita Fischerkoesenin lootan ulkopuolisesta ajatusmaailmasta löytyi. Ne liittyvät tapaan, kuinka esittää humalaisen ihmisen ongelmia arkisissa haasteissa, kuten oven avaamisessa. Elokuva nimi tulee siitä, kuinka tärkeää on muistaa käyttää ne kaksi minuuttia hammashuoltoon ennen nukkumaanmenoa, oli kuin seipäässä tahansa. Kyseessä on tietenkin hammastahnamainos. Kalodontin tässä tapauksessa.
Tšekkiläisen animaation taitekohdaksi voi sanoa vuoden 1945 ja täten on luonnollista päättää aiheen ensimmäinen luku siihen. A Christmas Dream on monella tapaa merkittävä etappi, sillä se edustaa Hermína Týrlován viimeisiä hetkiä hierarkian huipulla ja Karel Zemanin aikakauden alkua. Kyseessä on stop motion -elokuva, jonka Týrlová teki jo valmiiksi, mutta ensi-iltaa edeltävänä päivänä se tuhoutui.
Týrlován sairastuessa vastoinkäymisensä myötä henkisesti, astui kuvaan Karel Zeman, debytoiden tekemällä elokuvan käytännössä uudestaan samoissa lavasteissa. Siitä alkoi pitkä voittokulku, jonka hedelmää jo aiemmin mainittu Karel Zemanin museo vielä tänä päivänä niittää. Samana vuonna Jiří Trnka teki ensimmäisen animaationsa, Grandpa Planted a Beet (1945), ja loppu on hänenkin osaltaan animaatioelokuvan historiaa.
Grandpa Planted a Beet (1945) ei jostain syystä löydy tältä kokoelmalta, vaikka paketti kertoo sisältävänsä kaikki tšekkianimaatiot vuoteen 1945 asti. Kaikkien lähdetietojen, myös NFA:n oman tietokannan mukaan, elokuva on vuodelta 1945. Ehkä rajapyykki loppuu alkuvuoteen ja mahdollinen jatko-osa alkaa loppuvuodesta. Mene ja tiedä. Vastausta julkaisijalta en kerennyt saamaan tämän tekstin julkaisuun.
Tässä boksissa joka tapauksessa todella vasta alku. Mahdollinen jatko-osa on ehkä eniten odottamani kuviteltavissa oleva julkaisu, enkä edes tiedä tuleeko sellaista koskaan.