Sotagenren edustajana Tule ja katso on terävästi välkkyvä sirpale lajissa, jonka tyypilliset edustajat ovat kuvanneet ihmiskunnan historian pahimman katastrofin viihdeteollisuuden ehdoilla. Tule ja katso on brutaali ja julma kertomus, katsomiskokemuksena puhdistava, katarttinen.
Rakkaus ja inhimillisyys elävän painajaisen keskellä on tarinan ydinkysymys, mutta aiheen käsittely jää etäiseksi; ohjaustyöstä ei komean ulkoasun takaa välity sitä inhimillistä otetta, jonka tulisi olla elokuvan tematiikan kantava voima.
Amerikkalaisen 80-luvun toimintaelokuvan muotit ja motiivit eivät ole menneet minnekään. Korni triumfalistinen machoestetiikka on saanut pintasilauksen WTC-iskujen jälkeistä kyynisyyttä ja “realismia”.
“Näemme elokuvassa syötävän aitoja apinan aivoja! Tämä on järkyttävää!” Video nasty -artikkelisarjamme toisessa osassa liikutaan Faces of Deathista Taloon puiston laidalla. Zombeja! Natseja! Kannibaaleja!
Giovanni’s Island, The Homesman, Predestination, The Wonders, Short Term 12, Misunderstood
On sangen osuvaa, että Euroopan vanhin yliopistokaupunki Bologna toimii näyttämönä maailman johtavalle elokuvan historiaan keskittyvälle festivaalille. Siinä missä kaupungin yliopistoon on kohta tuhannen vuoden ajan hakeuduttu oppia hakemaan, on Il Lue lisää
Aina ajankohtainen Charlie Chaplin on tänä vuonna erityisen huomion kohteena ympäri maailman, sillä kulkurihahmon ensiesiintymisestä tuli helmikuussa kuluneeksi 100 vuotta ja tämän myös Loud Silents huomioi esittämällä kolme Mutual-kauden komediaa. Säestyksestä vastasi Janne Kuusisen ja Heikki Laaksosen muodostama haitari-rumpu-kokoonpano Duo Dissanay, jonka veto oli niin perinteinen, tyylipuhdas kuin vaihtelevakin.
Kuvakäsikirjoituksen Alankomaissa tapaamme draaman noloimman keinon: puolilähikuvien ylikäytön sekä arvaamattoman väsyttävästi toimivan leikkauksen ihmisnaamasta ihmisnaamaan. Harvoin ihmisnaamassa riittää voimia herättämään innostusta, ja vain harvoin ohjaaja ja kameramies osaavat päästä näyttelijöiden minään tätä tietä: uhkarohkea yritys on useimmin epäonnistunut (esimerkkejä on liian monta niistä tässä yhtäkään mainitakseni) kuin onnistunut (Faces, Jeanne D’Arcin kärsimys, Persona, Sátántangó, tai uusista vaikka ei aivan samaa luokkaa kuin edelliset edustava Free Ranges vain joitakin tunnetuimmista mainitakseni), mutta kun se on onnistunut, on se voinut paljastaa meille jotakin kopioimatonta: tunteen suoran palon elämän hullussa liekissä porautuen olemassaolon helvettiin ja heittäen sen kankaalle kuin totuuden suoraan päin silmiä.
