Scream Queens -rakkauteni ja muut yhdysvaltalaiset trooppisarjat
Kolmen TV-tuottajan katalogista löytyy kolme samanlaista sarjaa, mutta American Horror Storyn, Gleen ja Scream Queensin välisessä taistossa voittaja on selvä.
Madman (1982)
En lähtisi suosittelemaan Madmania kenellekään, vaikka slasher-genre tuntuisi siltä omalta jutulta.
Cinemadrome: Let Off Some Steam
Viisi vuotta täyttänyttä Cinemadromea vietettiin jälleen Tampereen Arthouse Cinema Niagarassa 13.–14.11.2015.
Mies joka loi kauhua; Wes Cravenille
Olkoon tämä pelkän muistokirjoituksen sijaan viimeinen hurraa-huutoni miehelle, jonka vaikutus kauhuelokuvaan on niin paljon enemmän kuin hänen ohjaustöidensä summa.
Night Visions Back to Basics 2015, osa 2
Night Visions Back to Basics 2015 -raportin toisessa ja viimeisessä osassa käsitellään festivaalin kauhutarjontaa. Spring, American Burger, Nekromantik 2, Schramm, Clown, Wyrmwood, Death Weekend ja Burying the Ex.
Teini-iän kauhut – demonisoinnista ja sen taustoista
Ihminen pelkää sitä, mitä ei ymmärrä, ja jos aikuiset eivät ymmärrä nuorisoaan, niin hitto vie, sittenhän tehdään kauhuelokuvia, joissa nuoriso esitetään kasuaalien päähenkilöiden sijaan verenhimoisina murhaajina.
Punaista valkoisella – retkellä video nastyjen maailmaan, osa 1
Kolmeosaisen sarjan ensimmäisessä osassa Joonatan Nikkinen esittelee video nasty -termin taustat ja käy lävitse huomattavia sensuurivasaran alle joutuneita elokuvia.
StageFright (1987)
1980-luvun lopulla italialainen kauhuelokuva teki hidasta, mutta varmaa kuolemaa. Amerikkalainen slasher-aligenre oli ottanut suuria vaikutteita italialaisista giallo-elokuvista, eikä italialaisilta riittänyt rahkeita vastata tähän uuteen hittigenreen tiettyjä suuremman budjetin poikkeuksia lukuun ottamatta, joihin lukeutuu esimerkiksi Lamberto Bavan mainio Demons. Vuonna 1987 kuitenkin Michele Soavi, tässä vaiheessa Joe D’Amaton ja Dario Argenton kanssa työskennellyt käsikirjoittaja/näyttelijä/ohjaaja sai tilaisuuden tehdä esikoisohjauksensa. Syntyi Suomessa hilpeästi nimetty Mielisairaalan massamurhaaja, eli StageFright. Se jäi historiankirjoihin ainoana merkittävänä yrityksenä italialaiselta elokuvateollisuudelta paitsi ottaa suuresti vaikutteita slasherista, myös tehdä vastaisku sen ytimeen pelkän halvan matkimisen sijasta.