WHS-teatterin itsenäisyyspäivän yllätyselokuvajuhlat kokosivat kasaan varteenotettavan nipun Suomea käsitteleviä elokuvia laajalla skaalalla, jonka kirjoon mahtui niin sotatoimia, kansankomediaa, elintasoseikkailua Ruotsissa, alapäähuumorista ammentavaa findietä, valtakuntamme ykköskirjailijaa Hollywoodin silmin, ääriharvinaista vasemmistopropagandaa kuin myös Lauri Törni.
Naiset ovat tuollaisia. Aina pilaamassa kaiken. Miehet ovat tällaisia. Eivät ymmärrä mitään. Mutta kuinka paljon onnettomampaa olisikaan elämä ilman toisiamme? Kuinka suuri osa komedioista perustuukaan wanhalle kunnon miehet vastaan naiset -asetelmalle, jonka lopputulema on aina sama: pienistä ja hieman suuremmista eroistamme huolimatta elämämme olisivat ilman toisiamme tyhjiä kuin Kinder-munat. Näin ollen Toivo Särkän väärinkäsityshupailu Rakas lurjus ei ole mitään uutta tai mullistavaa vaan vanhentunut, konservatiivinen ja seksistinen näkemys sukupuolista ja juuri siksi se viihdyttää. Lisäksi, se lienee ensimmäinen suomalainen elokuva, jossa viitataan homoseksuaalisuuteen termeillä ”sellainen mies” ja ”hau hau”.
On elokuvia, joiden maailmankatsomus on niin vastenmielinen, että ne nostavat pahoinvoinnin väreilyn iholle. Toivo Särkän Helmikuun manifesti, niin sanottu historiallinen suurelokuva kansakunnan tiestä vapauteen, saa kenet tahansa vähänkään historian oppikirjoja raottaneen yksilön nolostumaan, ahdistumaan ja nauramaan puolentoista tunnin aikana, joka kattaa Suomen historian vuodesta 1809 vuoteen 1917.
