Rakkautta & Anarkiaa 2015, osa 1
Ensimmäisessä osassa keskitymme yhdysvaltalaisiin tuotantoihin. Mukana ovat Queen of Earth, Green Room, The Diary of a Teenage Girl ja Me and Earl and the Dying Girl.
Ensimmäisessä osassa keskitymme yhdysvaltalaisiin tuotantoihin. Mukana ovat Queen of Earth, Green Room, The Diary of a Teenage Girl ja Me and Earl and the Dying Girl.
Vuoden 2015 Espoo Ciné -reportaasissa mm. Kim Longinottoa, saksalaista arkifantasiaa, naisnäkökulmaa ja performanssitaiteita.
Kaurismäki tarkastelee Elämältä kaiken sain -elokuvassaan intiimissä miljöössä ihmissuhteita, ryhmädynamiikkaa, vanhuutta ja ulkopuolisen tunkeutumista keskelle normaaliuden ydintä.
Puhdasta ja helposti sulavaa komediaa etsivä yleisö saattaa vierastaa kesäistä musikaalikomediaa, jossa irtovitsien ja karikatyyrisen hauskojen henkilöhahmojen sijasta onkin oikeita ajatuksia herättäviä elementtejä.
Todellisuudessahan demokratiassa, missä ei elokuvassa eletä, uskotellaan, että on mahdollista rikkoa luokkaerot joutumatta maksamaan siitä korkeintaan mitään muuta kuin aikaa ja rahaa, mutta usein maksu on paljon pitempi kuin se aika, jonka opintoihin käyttää.
Hawksin elokuva liikkuu alati eteenpäin, tanssii, virtaa ja ylittää, tuosta noin, rajoja, joita ei ole tarkoitettu ylitettäviksi: sen puhdas täsmällisyys loistaa keinotekoisenkin ja sähkövirtaisen valon takaa.
Mielestäni taitaviin elokuvantekijöihin, kuten kirjailijoihinkin ja maalareihin pätee ajatus siitä, että he tekevät lopulta vain yhden teoksen ja kaikki siitä on aistittavissa jo heidän ensimmäisessä työssään.
Aina kun viivoja vedetään, jää sen ulkopuolelle ja lyijykynän jäljen peittoon joku. Hyvinvointiyhteiskunnan unohtamille tilanne on useimmiten karu. Eetosta ei saa rikkoa, sillä esimerkiksi Tanskan kokoisella maalla ei ole juuri mitään muuta ylpeydenaihetta kuin pitkäjänteisellä ajattelulla luotu kansankoti.