Star Wars: The Last Jedi (2017)
Surullinen fakta on, ettei The Last Jedi lunasta sen hypeä.
Surullinen fakta on, ettei The Last Jedi lunasta sen hypeä.
Vuoden 2015 R&A-ennakossa ruodittavana huumesotia, komeaa fantasiaa, rotukysymyksiä sekä skientologeille aidan takaa huutelua.
Inherent Vice valmistui Paul Thomas Andersonin elokuvaksi verrattain nopeassa ajassa ja epätavallisella tyylillä. Tarkoituksena puoliksi improvisoidulla ja leikkaushuoneen ihmeisiin tukeutuvalla työskentelymetodilla oli heijastaa alkuteoksen kirjoittajan, yhdysvaltalaisen postmodernin romaanin keisarin, Thomas Pynchonin, tyyliä.
Koska X-Men oli hitti, ovat tuottajat valmiita ottamaan likaisiin käsiinsä mitä tahansa sarjakuva-aiheisia käsikirjoituksia. Suurin piirtein näin keskusteltiin Kevin Smithin Jay and Silent Bob Strike Backissa vuonna 2001. Jotenkin tämä on jäänyt kummittelemaan mieleeni, koska nykypäivänä kaikki sarjikset kelpaavat filmattaviksi. Tästä oivallinen esimerkki lienee tämän kesän pienimuotoinen yllättäjä Guardians of the Galaxy, jonka lähtökohdat ovat juurikin sellaiset, joista Smith vitsaili. Kyseessä ei ole kaikkien tuntema sarjakuva, jossa olisi iso vihreä hirviö, trikoissa hyppivä hämähäkkipoju tai mutanteista koostuva superjengi.