Yksi Lenzi yli paheenpesän – buona notte, Umberto
Muistelussa Umberto Lenzi, 1931-2017
Muistelussa Umberto Lenzi, 1931-2017
Sydämellinen vanha rouva janoaa sydänverta unholaan hukkuneessa synkkäsävyisessä kauhukomediassa.
Chytilová ei ehkä koskaan saanut ansaitsemaansa arvostusta, mutta hän ei myöskään välittänyt minkälainen elokuvataiteellinen perintö häneltä jää maailmalle.
1990-luvun räiskintämoninpelien ikivihrein täyttää 18 vuotta. Lajissaan Starsiege: Tribes on yhä monilla tavoin ylittämätön – ja pelaajiensa näköinen.
Suosittelen katsomaan elokuvat peräkkäin, vaikka jatko-osaa voisikin haukkua kokonaisen kirjan verran. Kumpikaan Soinion elokuvista ei tarjoa järin suurta verellä läträämistä, mikä varmaan johtuu alhaisista tuotantoarvoista. Suomen pienuudesta elokuvamaana kertoo, että Kuutamosonaatti palkittiin muutamalla Jussilla ilmestyessään. Tietysti tämä on ihan virkistävää, vaikkei kyseessä teknisesti mikään huippusuoritus olekaan.
Voltairen filosofian mukaan luonnon laki olisi opettanut meitä tappamaan lähimmäisiämme ja niin olisi menetelty aina ja kaikkialla maailmassa. Haneken täytyi mennä pidemmälle. Sian tappaminen ei riitä. Benny ei enää voi ymmärtää toista ihmistä…
1990-luvun sarjamurhaajaelokuvien sekaan hautautunut yliluonnollinen trilleri tarjoilee aimo annoksen uniikkia paranoiaa.
Veikko Aaltosen ohjaus on tyydyttävää kuin Esan nyrkki Lindströmin silmässä tai muna vaseliinin kyllästämässä nyrkissä.