Sulavan lumen alta paljastuvien koirantuotteiden ja epävarmasti vähenevän vaatetuksen tavoin ruudinsavun ja pastan tuoksun leijailu Pitkänsillan alueelle WHS Teatteri Unionin ovesta on eräs varmoista kevään merkeistä.
Muistelussa Umberto Lenzi, 1931-2017
Helmikuun ensimmäistä lauantaita vietettiin Helsingin Kaisaniemessä viiden parmesaanin tuoksuisen westernin ja pastan voimin.
Vierailevana kirjoittajana H.T. Nuotio: “Vaikka en koe nähneeni likimainkaan tarpeeksi elokuvia kehdatakseni laatia mitään ‘kaikkien aikojen parhaat’ -tyyppisiä listoja, tiedän että jos sellaisen tekisin, John Guillerminin Rapture löytyisi takuuvarmasti kärkikymmeniköstä.”
The Collector alkaa kuvalla kesäisestä englantilaisesta pellosta. Mies pyydystää perhosen. Siinä ei pitäisi olla mitään paholaismaista, mutta kuva saa myöhemmin perverssin metaforan. Perhonen haavissa mies kävelee pois nurmelta, kamera tilttaa ja miehen eteen paljastuu 1600-luvulla rakennettu kaunis linnamainen rakennus. Käydään läpi talon tiloja, melkein kuin tutkittaisiin mielen eri kerrostumia. Kertojaääni aloittaa: ”Luullakseni se oli yksinäisyys, joka sai minut ostamaan tämän talon…” Sitten leikataan Lontoon kadulle, toisenlaiseen jahtiin.
