“Olen ollut tajuissani vasta viimeiset puoli tuntia,” toteaa Yhdysvalloista Suomeen vuoden 2013 Night Visions -festareille kutsuvieraaksi saapunut Simon Barrett, kuvassa oikealla. Lähes vuorokauden lennon jälkeen ilmeisesti suoraan tapahtuman avajaisnäytökseen kiidätetty käsikirjoittaja on silmiin nähden väsynyt, mutta jaksaa silti yllättävän aktiivisesti selittää elokuvantekoprosessiaan hotellin ravintolassa teen äärellä. Edellinen ilta on jo onnistuneesti jättänyt mieheen tunteen suomalaisesta outoudesta. Hän esitteli tapahtuman ensimmäisenä iltana antologiakauhu V/H/S 2:n, johon hän on käsikirjoittanut ja ohjannut segmenttejä, ja piti sen jälkeen Q&A-session. Näytöksen aikana mies oli kuitenkin muualla. “Hiivin toiseen saliin pakoon väsymystäni katsomaan suomalaisen komedian nimeltä Joulubileet. Onneksi elokuvassa oli erittäin omituiset ja huonot englanninkieliset tekstitykset, sillä hämmennykseni niitä sekä elokuvan tapahtumia kohtaan sallivat minulle vain lyhyen hetken unta.”
Viime vuodet ovat kohdelleet Barrettia hyvin. Hän on tehnyt ohjaaja Adam Wingardin kanssa kaksi kokopitkää kauhuelokuvaa, A Horrible Way to Dien sekä Suomessa 15. marraskuuta ensi-iltaan tulevan You’re Nextin. He ovat myös tuottaneet ja osallistuneet kulttisuosioon nopeasti nousseiden V/H/S-elokuvien tekemiseen. Hän kertoo Yhdysvaltojen indiekauhun tuotannon tapahtuvan nykyään pienissä piireissä, joissa kaikki tuntevat toisensa. Kovassa huudossa viime vuosina ollut Ti West (House of the Devilin ja The Innkeepersin ohjaaja) jopa esiintyy You’re Nextissä. “Olemme tunteneet vuosia. Pidän Tista, mutta näemme ani harvoin vaikka olemme lähes naapureita, koska kuten kaikki kollegammekin, teemme töitä jatkuvasti. Hän on karaokemiehiä, mutta itse mieluummin lukittaudun asuntooni työstämään seuraavaa käsikirjoitustani.”
Tämä kirjoitusprosessi selviää tarkemmin keskustelumme edetessä. Barrettilla tuntuu olevan terve pakkomielle tehdä aina jotain uutta vanhoille, perinteisille elokuvarakenteille. A Horrible Way to Die syntyi vastauksena sarjamurhaajaelokuville, jotka glorifioivat ja yksinkertaistivat tapahtumiaan psykologisesti. You’re Next taas on vastaisku viime vuosina erittäin kuumaksi perunaksi nousseeseen home invasion -alagenreen. Tällä kertaa murhaajien kohde osaakin puolustaa itseään. “Pidän elokuvista kuten Strangers ja Funny Games, mutta ne ovat niin uuvuttavia ja rankaisevia. Halusimme Adamin kanssa tehdä home invasion -kauhun, jota olisi hauska katsoa.” Tavoite oli suuri, ja sitä lähdettiin tavoittelemaan poistamalla alagenrestä sille ominainen fyysinen kidutus ja seksuaalinen väkivalta. Satiiria lisättiin Yhdysvaltojen yläluokkaisten rahanhimoa kritisoimalla. Vitsalta ei säästy Yhdysvaltojen nykykauhun tilakaan. “90-luvulla ilmestyneiden Screamin ja Funny Gamesin kaltainen itsetietoisuus on yhä jatkuvan kopioinnin kohde. Huumorin tuominen ilman päällekäyvää itsetietoisuutta onnistuisi vain, jos esittäisimme tilanteet ilman kieltä poskessa, tehden tapahtumista niin pöyristyttäviä, että katsojat ymmärtäisivät, että he saavat nauraa.”

Barrett tutkailee kaikkea ravintolan pöydällä olevaa irtaimistoa selostaen samalla elokuvan tapahtumien rakenteen olevan perusta huumorin toimimiselle. Hän käyttää esimerkkinä Sam Raimin Evil Deadia ja sen jatko-osaa. Evil Dead II on hauska, koska Evil Dead ei ollut. Hänestä tällainen huumori tulee ansaita. Siksi You’re Next alkaa näennäisesti perinteisenä home invasion -elokuvana sävyn muuttuessa loppua kohti hetki hetkeltä komediallisemmaksi. Katsoja tulee siis suorastaan vietellä nauramaan, muuten hän kaikkoaa elokuvan äärestä. Katsojan kunnioittaminen on myös miehelle tärkeää. “Nykyään kauhukomediat tuntuvat repivän huumorinsa kauhuelokuvien kliseitä ivaamalla ja silti niitä samalla hyödyntäen. Se on loukkaavaa, joten teimme elokuvan, joka pikemminkin syleilee juuriaan.” Home invasionin ollessa aiheena oleellinen komponentti on kuvauspaikka. Yksi sijainti tuli tekijöille helpotuksena, sillä edellisessä elokuvassa, A Horrible Way to Diessa, oli enemmän kuvauspaikkoja kuin -päiviä. “Sitä tehdessämme saimme kuvata eräässä kaupassa kaksi tuntia päivässä työntekijöiden täyttäessä hyllyjä näyttelijöidemme vieressä.” Barrett kuitenkin kokee yhden kuvauspaikan haasteena, jonne pitää keksiä jatkuvasti jotain uutta, jotta katsoja ei kyllästyisi. Tämäkin aspekti tuntuu ruokkivan miehen sisäistä keksijänluonnetta.
You’re Nextin suurimpia innovaatioita on tehdä yhdestä murhaajien kohteista aktiivinen metsästäjä itsekin. Kyseessä ei ole progressio, vaan hän yrittää tappaa sukulaistensa tappajia minkä ehtii heti tilanteen selvittyä. Moni on ylistänyt tätä hahmoa ja etenkin sitä, että kyseessä on nainen. Mainitessani asiasta Barrettin silmät kirkastuvat hieman. Vahvan naishahmon kirjoittaminen tukeutumatta stereotypioihin tai sukupuolen jatkuvaan korostamiseen on vaikeaa. Hän ei kuitenkaan vaikuta niin ilahtuneelta jatkokysymyksestäni, kun kyseenalaistan elokuvan alkukohtauksen, jossa indie-näyttelijätär Kate Lyn Sheil harrastaa hänelle epätyydyttävää seksiä indie-ohjaaja Larry Fessendenin kanssa ja kuolee sen jälkeen jossain kameran seuratessa paskalla istuvaa Fessendeniä. Kohtaus tuntuu, jos ei nyt halvalta, jonkinlaiselta pohjustukselta sille, että elokuvassa on myöhemmin vahva naishahmo. Barrett paljastaa kohtauksen olleen improvisaation lopputulos. “Halusimme näyttelijöiden kanssa yhteistuumin korostaa sitä, että kauhuelokuvissa naisen seksuaalinen tyydytys on aina täydellistä. Tarkoituksena ei ollut myöhemmin rikottavien kliseiden asettaminen, vaan katsojan odotusten asettaminen tietylle stereotyyppiselle tasolle, ja siitä elokuvan aikana siirtyminen johonkin muuhun.”
Improvisaatiolla on muutenkin ollut elokuvassa suuri rooli etenkin dialogin osalta. Elokuvan herkullisimpiin keskusteluihin kuuluu illallispöydässä käyty sananvaihto Ti Westin ja ohjaaja Joe Swanbergin välillä. Swanberg, joka tunnetaan varsin härskeistäkin indie-elokuvista, joista yhden nimeltä Autoerotic teimme yhdessä, kutsuu mainoksia taiteen multihuipentumaksi Westin esittämän taidedokumenttiohjaajan heilutellessa päätään. “Joen perhe on häntä konservatiivisempi, ja uskon että hän saattoi ottaa tuon dialogin omasta elämästään.” Kohtauksella on kuitenkin tarkoitus myös elokuvan jonkinlaisessa meta-sanomassa, Barrett kertoo: “Elokuva itse näyttää, että keskustelun molemmat osapuolet ovat väärässä. You’re Next yrittää kulkea kultaista keskitietä taide-elokuvan ja kaupallisen viihteen välillä.”

Viihdyttävyyden olennainen osa-alue on elokuvan runsas hurmeen ja veren määrä. “Olin oppinut aiemmista elokuvistamme, että erikoistehosteet eivät toimi koskaan oikein. Emme kuitenkaan halunneet käyttää digitehosteita kuten tietokoneella luotua verta, vaan luoda fyysisen ympäristön näyttelijöille, jossa kaikki tapahtuisi.” Barrett yritti kirjoittaa mahdollisimman helposti toteutettavia väkivaltakohtauksia, mutta todellisuus oli karu herätys. Varsijousella ampuminen ja lentävien nuolten kuvaaminen osoittautuivat painajaiseksi. Kohtausten piti kuitenkin olla juuri sellaisia kuin ne olivat, sillä ne olivat – yllättäen – uudenlaisia. “Jos kirjoitan tietyn genren elokuvaa, katson aina sen genren aiempia elokuvia roppakaupalla ennen kirjoittamista. Halusin näyttää You’re Nextissä hauskoja väkivaltagageja, joita en ollut itse nähnyt aiemmin esimerkiksi Peter Jacksonin elokuvissa.” Budjetti otettiin myös huomioon jo kirjoitusvaiheessa. Vaikka miljoona onkin iso nousu A Horrible Way To Dien 60 000:sta, on se kolme kertaa vähemmän kuin esimerkiksi Barrettin suuresti ihannoimalla ranskalaisella Insidella, ja tapettavia hahmoja on kolme kertaa enemmän.

Kuvausten loputtua tekijät tiesivät, että elokuvasta voisi tulla menestys. Seurasi kuitenkin ikäviä käänteitä. Levittäjä Lionsgate osti elokuvaan oikeudet, ja pian sen jälkeen yhtiö ilmoitti yhdistyvänsä toisen firman kanssa. Toimenpide lykkäsi You’re Nextin ensi-iltaa kahdella vuodella. “Olimme tietysti turhautuneita. Emme kuitenkaan jääneet odottamaan elokuvan ilmestymistä ja sen myötä mahdollisia isompien studioiden tarjouksia. Soitimme asiasta kuultuamme tuottaja Brad Miskalle ja ilmoitimme tekevämme V/H/S 2:n.” Levitysoikeuksien myymisen ja elokuvan ilmestymisen välissä Barrett ja Wingard saivat viimeisteltyä osuutensa ensimmäiseen V/H/S:ään ja V/H/S 2:n sekä kuvaamaan vielä julkaisemattoman The Guestin. Innoittajana tänä aikana heille toimi ohjaaja Darren Lynn Bousman. “Darrenille kävi Mother’s Day -nimisen elokuvan kanssa samoin kuin meille, mutta hän kuvasi kolme elokuvaa sen julkaisua odotellessa. Otimme hänestä mallia.”

You’re Nextin ilmestyttyä se osoittautui kassamenestykseksi Yhdysvalloissa, jossa se tienasi budjettinsa moninkertaisesti takaisin. Kirjoittajalla riittää ymmärrettävästi kysyntää. Hän työstää parhaillaan Warner Brothersille elokuvaa Jon Stockin kirjasta Dead Spy Running. Wingard toimii luonnollisesti ohjaajana. Suhde toimii miehestä luonnollisesti. ”Dynamiikkamme on mielestäni hyvä. Kirjoitan elokuvan täydessä rauhassa, ja hän voi kritisoida käsikirjoitustani objektiivisesti. Vastaavasti hän leikkaa elokuvan haluamaansa muotoon, jotta voin kritisoida sitä.” Kauhua Barrettilta on lupa odottaa jatkossakin, mutta mies tuntuu olevan itsetietoinen uransa mahdollisesta suunnasta. “Parhaat kauhuelokuvaohjaajat osaavat lopettaa ajoissa. Suuruuksiltakin loppuvat ideat saman genren ympäriltä uransa loppupuolella.” Kauhun mies kokee silti tärkeäksi, sillä se innostaa häntä ihmisenä eniten. You’re Nextin mittavaa menestystä hän ei ole kuitenkaan päästänyt nousemaan päähänsä. “Olemme Adamin kanssa tehneet niin monia elokuvia, että olen oppinut ymmärtämään kaiken tämän menestyksen olevan vain väliaikaista ja tavallaan merkityksetöntä. Tärkeintä on, että saan edellytykset tehdä lisää elokuvia.”

Miikka Monosen arvostelu You’re Nextistä on luettavissa täältä.