Tapahtumaketju lähtee liikkeelle terveystarkastuksen aikana tehdystä nöyryytyksestä ja siitä seuranneesta hyljeksimisestä. Hakkaaminen ja normiksi muodostunut rahojen keruu täyttää kazakkilasten koulupäivät maaseudulla, mutta viimeinen tippa läikähtää ja laukaisee hiljaisessa pojassa järjestelmällisen henkisen ja fyysisen harmonian tavoittelun. Kaikki koulussa opittu imeytyy tarkasti pojan mieleen, mutta oppien käyttötarkoitus alkaa muodostaa uutta suuntaa.
Tulevana viikonloppuna Helsingissä järjestettävät Animatricks-festarit tarjoavat kahdeksan erilaista näytöstä. Kaksi pitkää animaatioelokuvaa, sarjan kuubalaisia lyhytanimaatioita, pari settiä kotimaisia outouksia ja ennen kaikkea kaksi esitystä kansainvälisiä huippuja. Ammattimaisten ja puoliammattimaisten elokuvien lisäksi tarjolla on myös yksi näytös lasten ja nuorten tekemää animaatiota lapsille.
Valikoima on kautta linjan laadukasta, mutta parhaiten vastinetta rahoille saa kummastakin Kansainväliset huiput -sarjasta. Tässä ajatuksia kahdesta huipusta per sarja.
Ensimmäiseltä Season Film Festivalilta valitsimme seuraavat elokuvat raporttiimme: Our Children, Paradise: Faith, The Invisible War, Nina.
Helsinki Cine Aasia -elokuvafestivaali järjestettiin historian ensimmäisen kerran 14.-17.3.2013. Sen tarjonta koostui uudesta aasialaisesta elokuvasta. Uudelle festivaalille oli tarvetta muutoin melko ankeassa Suomen elokuvakeväässä. Juurikin festivaalin ajankohta sekä tarjonta olivat tarvittava piristysruiske, jota Helsingin festariskene kaipasi. Kävin katsomassa muutaman elokuvan verran, mistä festarissa oikein oli kyse.
En tunne kovinkaan montaa tanssin harrastajaa, tai sen enempää tanssielokuvan ystäviä. Korkeintaan Dancen tuijottajia.
Minkälaista on tanssielokuva, miksi sellaisia tehdään festivaaliksi asti (Loikka 21.–24.3.2013), ja mitä ne antavat lajia ymmärtämättömille? Kyse ei ole väliaikatanssista, musikaalista, bollywoodista, juonellisesta sivuhaarasta, vaan elokuvista joiden sisältö on yhtä kuin tanssia.
Elokuva taitaa olla ainoa taiteenlaji, joka voi esittää ja tulkita mitä tahansa muuta taidetta. Tarvittaessa se on kuitenkin itse kaikista muista taiteista riippumaton.
Tampere Film Festival (6.3.–10.3.) tarjoaa ensi viikolla kolmen kattauksen verran puolalaista lyhytanimaatiota.
Bad Boy: High Security Cell näyttää hetken ajan millaista on elää puolalaisessa eristyssellissä eli kotoisammin ”pytyssä”. Päällisin puolin olot eivät ole edes kauhean epäinhimilliset. On sänkyä, vessanpönttöä ja televisio. Mitä muuta mies tarvitsee? Suomalaisen vankilajärjestelmän lepsuudesta vakuuttunut katsoja järkyttyy. Eikö edes Puolassa osata rangaista rikollisia?
Dokumentin päähenkilö Damian avautuu katsojalle kohtuullisen analyyttisena, jopa fiksunakin miehenä, joka kykenee toimimaan lakien mukaan, mutta nopea himojen tyydytys on houkutellut hänet rikoksen polulle. Halusin vain nopeita autoja ja kauniita naisia, Damian toteaa. Nyt hän masturboi vankilassa vartijoiden katsellessa kameran läpi seuraavat 10 vuotta. 23 tuntia päivästä eristyksissä muista ihmisistä ei ole missään nimessä lomaa.
Work Hard – Play Hard; Leviathan; Winter, Go Away!, Fortress ja erikoisnäytökset Mario Ruspolin ja Rose Lowderin elokuvista.
