Jos jokin TV-sarjoissa häiritsee, se on niiden vaatima aika. Minun on hyvin vaikea hyväksyä, että kulutan yhteen tuotantokauteen yhtä paljon aikaa kuin kymmenen pitkän elokuvan katsomiseen. Banshee on poikkeus.
Amerikkalaisen 80-luvun toimintaelokuvan muotit ja motiivit eivät ole menneet minnekään. Korni triumfalistinen machoestetiikka on saanut pintasilauksen WTC-iskujen jälkeistä kyynisyyttä ja "realismia".
Roger Ebert oli suosittu, koska hän oli beigekratialle hyvä edusmies: turvallisen mitäänsanomaton baby boomeri, joka peri asemansa vanhoissa instituutioissa olemalla mies ja olemalla mies oikeassa paikassa.
Vierailevana kirjoittajana H.T. Nuotio: "Vaikka en koe nähneeni likimainkaan tarpeeksi elokuvia kehdatakseni laatia mitään 'kaikkien aikojen parhaat' -tyyppisiä listoja, tiedän että jos sellaisen tekisin, John Guillerminin Rapture löytyisi takuuvarmasti kärkikymmeniköstä."
Jyväskylän elokuvakevään merkittävä piristysruiske Arktisen Upeeta -festivaali järjestettiin helmikuun puolivälin paikkeilla kuudennentoista kerran. Käsittelyssä Lumiauramies, Two Raging Grannies ja Life in a Fishbowl.
Chris Markerin essee-elokuva tai elokuvaessee Level Five on kuin pelilehden postmortem-artikkeli naitettuna Hiroshima mon amouriin. Tervetuloa hypertodellisuuteen.
Bobby Rhodes erityisesti macho-rooleistaan kahdessa ensimmäisessä Demons-elokuvassa tunnettu näyttelijä, joka on vastikään aktivoitunut kymmenen vuoden tauon jälkeen. Laajakuva tavoitti hänet pientä haastattelua varten alkuvuodesta.
Kolmas ja viimeinen DocPoint-raportin osa tältä vuodelta! Pääosissa yhteiskunnalliset elokuvat. South to North, My Name Is Salt, CERN, ThuleTuvalu, State of Play ja The Gleaners.
