1

A Woman Under the Influence on John Cassavetesin (1929 -1989) elokuva vuodelta 1974. Elokuvan suomalainen nimi on typerä, jonkinlaista ironiaa Täydellisten naisten tyyliin tavoitteleva Naisen parhaat vuodet. Ironiaa ei tästä elokuvasta kuitenkaan löydy. Siksi käytän tässä kirjoituksessa alkuperäistä nimeä.

Jos uskoo käsikirjoittaja-ohjaaja Cassavetesia itseään, elokuva käsittelee “naista, jota mies hallitsee täydellisesti” (Filmihullu 1/08: Keskipisteessä näyttelijä ja tunne). Itse en Cassavetesin kommenttia kuitenkaan osta, koska siitä saa liian yksipuolisen ja oikeastaan väärän kuvan siitä patologisesta dynamiikasta, jota elokuva niin vakuuttavasti ja todesti kuvaa. Joskus siis teos on pelastettava jopa tekijältään.

Gena Rowlandsin esittämä psyykkisesti epävakaa Mabel ei ole hallittavissa. Jos Peter Falkin esittämä aviomies Nick sitä yrittääkin, yritys kumpuaa enemmänkin lähiomaisen ahdistuksesta ja hädästä kuin hallitsemisen tarpeesta. Hän ei hallitse edes itseään eläessään kaksoissidoksessa aviopuolisoonsa. Mielestäni Nick yrittää enemmänkin suojella liikaa kuin hallita puolisoaan. On yllättävää, että tämä elokuva oli aikoinaan naisasialiikkeen vihaama. Syytä siihen en kyllä löydä.

2

Hyvä ei aina ole täydellistä eikä A Woman Under the Influencekaan ole täydellinen elokuva. Alun spagettilounas voisi olla lyhyempi ja Mabelin sairaalaan lähdöstä pitäisi ehdottomasti leikata pikaisemmin kotiutumiseen. Väliosa ilman Rowlandsia osoittaa aika tylysti, miten paljon elokuva lepää hänen varassaan. Mutta yhtä kaikki, Cassavetes tekee olennaisinta elokuvaa: ilmeitä, eleitä, asentoja, huutoja, tapoja ja reaktioita, joita katsoja välittömästi todistaa, yhdistää elämäänsä ja ymmärtää. Käsikirjoitus myös etenee tarkasti kipeän ja impulsiivisen prosessin ehdoilla; se kulkee rytmillä, joka vapauttaa ihmisen kivusta tai sitten ajaa häntä yhä enemmän sitä kohti.

Cassavetes ohjaa ja näyttelijät näyttelevät sosiaalisen ja psyykkisen summaamisen pulssilla. Siinä ihmiset – ei vain nainen – elävät psykososiaalisten vaikutusten alaisena. Tämän kaiken elokuva tekee niin todeksi, ettei ole enää merkitystä sillä, seuraako fiktiota vai dokumenttia. Välimatka nähdyn, esitetyn, koetun ja ymmärretyn välillä tuntuu katoavan.

Dokumentista saisin jopa vähemmän irti, kun menettäisin Cassavetesin ja näyttelijöiden kyvyn luoda illuusiota ihmisen reaktioista ja käyttäytymisestä. Sitähän fiktiosta kai juuri haemme: illuusion luomaa runollista tilaa. John Deweyn mukaan kaipaamme taiteelta intohimoista havaitsemista. Sitä Cassavetes kumppaneineen ainakin minulle tarjoaa.

Väitän kursailematta, että vain elokuvataiteella voi kuvata ihmisen reaktioita niin välittömällä ja vaikuttavalla voimalla kuin juuri tämäkin elokuva tekee. Ainakaan omalla kohdallani yksikään teatterikokemus ei samaan ole kyennyt. Vain elokuva voi tällä tavoin kadottaa näyttämönsä.

3

A Woman Under the Influence näyttää kauniilla tavalla rakkaudesta sen rajun ja käytännöllisen puolen: miten sen voimalla niin usein siedetään ja yritetään pitää koossa jotain pelottavaa ja hajoavaa. Se, missä määrin tässä elokuvassa siinä onnistutaan, jää katsojan arvioitavaksi. Itse uskon Nickin ja Mabelin rakkauden kestävän. Niin haluan lopputekstien alla kulkevan kohtauksen tulkita. Ja siksi haluan myös uskoa, että heidän lapsillaan, kaiken nähdyn ja koetun jälkeenkin, on vielä mahdollisuus elää hyvä ja onnellinen elämä.

Juuri näin elokuvan välinettä on käytettävä. Tätä tarkoitusta varten se on keksitty.


A Woman Under the Influence Teemalla ja Areenassa 21.11.2020

Olen Juha Saari, 1960 Kokkolassa syntynyt rikosseuraamusalan virkamies Seinäjoelta. Harrastuksiani ovat asioista innostuminen, niiden ajatteleminen ja niistä kirjoittaminen. Vakituisemmin Nietzschen aivastus -blogiini ja satunnaisemmin muun muassa Filmihulluun.