Yksi merkittävimmistä aasialaisen, ennen kaikkea japanilaisen elokuvan viestinviejistä länsimaissa on kuollut. Toimittaja, kirjailija, kriitikko ja kokeellisen elokuvan ohjaaja Donald Richie, menehtyi eilen Tokiossa, 88 vuoden iässä. Asiasta kertoi ensimmäisenä Japan Times, jonne Richie kirjoitti elokuvakolumnia 1950-luvulta aina viime vuosille asti.
Ohiossa syntynyt ja toisessa maailmansodassa palvellut Richie muutti Japaniin ensimmäisen kerran vuonna 1947, jolloin hän toimi toimittajana ja elokuvakriitikkona Pacific Stars and Stripes -lehdessä. 1950-luvun vaihteessa muutamaksi vuodeksi opiskeluja varten takaisin Yhdysvaltoihin muuttanut Richie vietti suurimman osan loppuelämästään Japanissa. Paitsi että Richie oli lumoutunut maan kulttuurista, hän koki Japanin olleen 50-luvulla vapaamielisempi kuin Yhdysvallat, erityisesti seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Richie itse oli avoimesti biseksuaali. Lopun elämänsä Richie vietti pääsääntöisesti Japanissa. 1970–80-luvuilla hän toimi maailman johtavan nykytaiteen museon, New Yorkin Museum of Modern Artin, elokuvakuraattorina.
Richie muistetaan ennen kaikkea Akira Kurosawan, Kenji Mizoguchin ja Yasujirō Ozun elokuvien tuomisesta laajemmin länsimaiseen tietoisuuteen ja samalla lukuisten länsimaisten elokuvantekijöiden ja kriitikoiden inspiraationlähteenä toimimisesta. Ilman hänen panostaan japanilainen elokuva melodraamoista ja samuraielokuvista animeen ei olisi siinä arvostetussa asemassa missä se nykyään maailmanlaajuisesti on.
Henkilökohtaisesti voin sanoa Richien teoksen The Films of Akira Kurosawa (1984–2003) vaikuttaneen ei vain Kurosawan minulle hyvin tutuksi tulleen tuotannon uudelleenlöytymiseen aivan toisesta näkökulmasta, vaan myös ymmärrykseeni japanilaisesta elokuvasta yleensä. Tiedän, että en ole ainoa.
Laajakuva on lehti, joka pyrkii muun muassa tuomaan esille suomalaisille lukijoille sellaisia teoksia, jotka muuten jäisivät vaille ansaitsemaansa huomiota. Siksikin Richien, tämän kaltaisen elokuvatutkimuksen edelläkävijän ja aivan viimeisille elinvuosilleen aktiivisen kirjoittajan, poismeno on erityisen raskas uutinen.
Richien teokset osoittivat, että elokuvaa kannattaa lukea myös kansallisesta näkökulmasta. Tämä on seikka joka unohtuu länsimaisiin standardeihin ylimielisesti tottuneelta katsojalta turhan helposti kaukomailta tulevia elokuvia tiiraillessa. Kun törmäämme johonkin meille vieraaseen suhtaudumme siihen helposti oudoksuen, jos emme heti ymmärrä sitä omien standardiemme kautta, vaikka pienikin tutustuminen maan kulttuuriin voi aukaista meille aivan uusia merkityksiä ja syy-yhteyksiä. Kuten Kurosawa Richien kirjoissa muistuttaa: Länsimaissa yksikään kriitikko ei ollut ymmärtänyt hänen elokuviaan oikein. Richien ansiosta japanilaisen elokuvataiteen ja luonteenlaadun ymmärtämisestä on tullut helpompaa.
Richie teki myös läpi uransa kokeellisia elokuvia (jo 17-vuotiaasta lähtien), vaikka hän piti itseään ensisijaisesti kirjailijana. Hänet muistetaan myös muusta Japaniin ja sen ihmisiin liittyvästä kirjallisuudesta. Esimerkiksi teosta The Inland Sea (1971) pidetään matkakirjallisuuden klassikkona.