Rakkautta & Anarkiaa 2023 -ennakko: Rotoskooppia ja ruohonkorsia
Rakkautta & Anarkiaa valtaa jälleen Helsingin kadut! Ennakossamme käsitellään festivaalin animaatiotarjontaa rotoskooppauksesta yksittäisten ruohonkorsien piirtelyyn.
Tallinn Black Nights Film Festival 2021
Tallinnan Pimeiden öiden elokuvafestivaalin laajasta ohjelmistosta käsiteltäväksi valikoitui esimerkiksi kazakstanilainen korona-aikaan sijoittuva komedia, turkkilainen rikosdraama ja yksinhuoltajuuden haasteita peilaava draama Islannista.
Rakkautta & Anarkiaa 2017, osa 2
R&A-raportin toisessa osassa käsitellään festivaalin draamaelokuvia.
Son of Saul (2015)
Haluaisin, että holokaustia käsitteleviin elokuviin ei suhtauduttaisi ylemmyydentuntoisella hyväksynnällä ja loputtomalla kunnioituksella, kun niin monessa tapauksessa lopputulos on banaali, usein jopa pahempi ja hengästyttävällä tavalla tyhmempi kuin Son of Saulissa.
Midnight Sun Film Festival 2016
Joonas Nykäsen pitkässä Sodankylä-raportissa Mannerlaatta, Tyttö kaljassa, Good-bye First Love, Cemetery of Splendour ja kuusi muuta elokuvaa.
Fehér isten (2014)
White Godissa (tietysti myös anagrammi White Dogista) voisi olla potentiaalia kuulua maailman parhaimpien eläinelokuvien pyhään, hurjaan joukkoon (The Turin Horse, Balthazar, White Dog...) jos se ei kallistuisi jatkuvasti enemmän jonkin Disney Kotia kohti-rainan, Hopeanuolen ja Stephen King filmatisoinnin Cujo – kauhun silmät-elokuvan puuroutuvaan symbioosiin päin, samalla kun sitä haalistaa Espoo ciné -elokuville tänä vuonna niin tavanomainen harmaa valo ja lattea visuaalisuus muutamasta näyttävästä kohtauksesta huolimatta (hyvää kirjoitustakaan ei tee yksi tai kaksi hyvää ja todellista lausetta, jos kaikki muut lauseet ovat paskaa - sama pätee elokuvien kohtauksiin: lisäksi että tekee todellisia kohtauksia, täytyy osata laittaa ne oikeaan rytmiin).
The Man from London (2007)
The Man from London oli Béla Tarrille paluu film noiriin, jota oltiin käsitelty puolitoista vuosikymmentä aiemmin elokuvassa Tarrin tyylillisesti ankarimmassa elokuvassa Damnation. Elokuvan tekoa varjostivat monet seikat. Ilmestyttyään elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton. Sitä kuvailtiin toisinaan jopa ohjaajan työryhmän tylsimmäksi teokseksi, jossa minimalistinen ja hidas tyyli oltiin viety jo äärimmilleen. Esteettisesti moitteita sai myös elokuvan dubbaustyöskentely. Suurin osa näyttelijöistä on unkarilaisia, mutta elokuvassa kuullut kielet ovat ranskaa ja englantia. Tekoa jarrutti vielä tuottaja Humbert Balsanin itsemurha, joka jäädytti rahavarat rahoittajien vetäytyessä paniikkinappulaa hakaten projektista pois ja joka oli tuhota koko elokuvan. Filmi on omistettu Balsanin muistolle.
Werckmeister Harmonies (2000)
Surrealismi on leima, jonka lyövät taideteoksiin ihmiset, jotka eivät jaksa yrittää ymmärtää niitä.