Iron Horsemen on kovin vaikea arvioitava. Se on ehdottomasti kuriositeetti. Toista samanlaista ei ole. Sen huumori on eittämättä täynnä sisäpiirivitsejä, joita allekirjoittanut tuskin edes tajusi. Kokonaisuus on kuin kaurismäkeläinen filmi mikä-mikä-maasta.
Naapurinpoika Juska Paarma herää krapulassa parkkihallista sairaalapediltä murhattuaan rakastajansa Tarjan. Viereisessä pedissä on Tarjan poikaystävä, jonka Paarma myös on murhannut. Paarman pitäisi olla itsekin kuollut, mutta ei ole. Valkoiseen takkiin sonnustautunut mies, joka tuntuu jollain tapaa olevan perillä kaikkien kohtaloista, ojentaa Paarmalle valkoisen haulikon ja käskee Paarmaa tappamaan kaikki muutkin elämänsä ihmiset: tyttöystävät, kaverit, perheen. Kaikki.
Miksi?
