Jos Safe jotain kuvaa, niin se kuvaa vaikeaa yritystä tehdä selkoa kohdatusta tuntemattomasta. Jos totuus paljastuu tai jos elokuvan redusoi yhteen selitysmalliin, elokuvaa ei enää sen jälkeen ole, tai ainakin elokuva menettää identiteetin, jota sen poikkeuksellinen kuva- ja äänikerronta ovat johdonmukaisesti luoneet.
Maps to the Starsilla David Cronenberg on onnistunut ohjaamaan oudon ja kylmän elokuvan, vaikka aiheen puolesta kaikki siinä – nimellisesti Hollywoodiin sijoittuvassa satiirissa – on nähtyä ja vielä tylymmin yllätyksetöntä.
Fantasiaa, yliluonnollista romanssia ja dystopiaa. Spefi-henkisiä young adult -filmatisointeja tipahtelee elokuvateattereihin puuduttavalla tahdilla. Uutta hittisarjaa etsiessään ne kuluttavat trendejä puhki pikatahtia, mutta eräs tekijä elokuvissa vaikuttaa pysyvän samana: päähenkilöt tuntuvat yksi toisensa jälkeen syntyneen erityisasemaan, joka erottaa heidät massasta ja nostaa heidät jopa maailman pelastajiksi.
Internet on tuonut pornovideot, ne joissa kuvataan ihmisiä harrastamassa seksiä, kaikkien ulottuville ja tehnyt niistä arkipäivää. Huimimpien arvioiden mukaan jopa 30% netissä liikkuvasta datasta olisi pornoa. Ilmiön kokoluokasta huolimatta Hollywoodin valtavirtaelokuvat eivät ole aihetta juurikaan käsitelleet ja silloinkin useimmiten komedioissa, kuten Zack and Miri Make Porno (2008), joissa kaveriporukka keksii ryhtyä pornotuottajiksi. Toki myös pornon raflaavaa historiaa kuvitetaan amerikkalaisessa elokuvassa aika ajoin, tuoreimpana esimerkkinä tästä trendistä on Deep Throat -pornoelokuvan tähden Linda Lovelacen vaiheita kertaava Lovelace (2013).
