Tunnetaan myös nimellä: Excision – Viiltävä nuoruus
Maa: Yhdysvallat
Genre: Kauhu, komedia
Ohjaus: Richard Bates Jr.
Käsikirjoitus: Richard Bates Jr.
Kuvaus: Itay Gross
Leikkaus: Steve Ansell, Yvonne Valdez
Sävellys: Steve Damstra II, Mads Heldtberg
Näyttelijät: AnnaLynne McCord, Traci Lords, Ariel Winter
Pauline on erilainen nuori. Hän ei huolla karvoitustaan, maalaa naamaansa tai käytä värikkäitä vaatteita, kuten suurin osa koulunsa tytöistä. Sen sijaan hän on kiinnostunut kirurgin ammatista, ihmiskehon toiminnasta ja uppoutuu haavemaailmaan, jossa hän on puolijumalallinen ihmisen osien ja veren kanssa läträävä Josefiina Mengele. Paulinen poikkeava habitus aiheuttaa kitkaa hänen ja koulutovereiden, opettajien ja perheen välille. Erityisesti kristillisiin arvoihin pitkälti nojaava keskiluokkainen äiti ei voi ymmärtää, mitä tytön päässä liikkuu.
Excisionin päähenkilö Pauline tuo ilahduttavasti mieleen Beavis and Butt-head –sarjan spinoffin Darian nimikkohahmon. Ympärillään olevasta yhteisöstä ja sen arvoista vieraantunut Daria Morgendorffer antoi kasvot prinsessakulttuurin hylkiölle, mutta ei ollut varsinaisesti uhri, vaan enemmänkin sinut roolinsa ja asemansa kanssa. Pauline on samanlainen erilainen nuori. Excision välttyy myös sortumasta tyypilliseen high school -ahdistusta purkavaan traumapornoon, jossa hylkiö osoittaa kaikille arvokkuutensa, lunastaa asemansa yhteisönsä ihaillumpana yksilönä ja rumasta ankanpoikasesta kehittyy kaunis joutsen. Sen sijaan Excision keskittyy hauskaan ja vastenmieliseen grossout-huumoriin ja laittaa Paulinen tekemään muutamia todella vastenmielisiä temppuja. Temput yllättävät ja naurattavat, koska toimijana on tyttö.
Kyse ei ole kuitenkaan ”epänaiselliselle” tai rumalle tytölle nauramisesta, se olisi liian helppoa, vaan Paulinen toimet ovat niin hävyttömän rohkeita, uskallanko sanoa voimaannuttavia vetoja, jollaisista suurin osa meistä vain haaveili teininä. Paulinea voi kutsua kapinalliseksi, mutta ei missään ylevässä mielessä, kuten on totuttu näkemään. Hän ei lunasta tempauksillaan paikkaansa yhteisönsä arvostettuna jäsenenä, vaan erkaantuu siitä enemmän ja enemmän. Hän on oman harhaisen mielensä vanki, joka kapinoi, koska murrosikä nyt vain sattuu muuttamaan ihmistä siinä määrin, että tuo aika on tunne-elämältä hyvin epävakaata. Jumala antoi hänelle hormonit.
Excision sivuaa monia mielenkiintoisia aiheita ja on ilahduttavan värikäs, mitä 2000-luvun harmaassa kauhuelokuvamiljöössä ei näe läheskään tarpeeksi usein. Elokuva mehustelee ruumiinosilla, verellä ja väkivallalla juuri oikein, että se on miellyttävän harmonista ja kaunista. Teemojensa puolelta teos jää kuitenkin hajanaiseksi. Äidin ja tyttären välinen suhde, sukupolvien välinen ymmärtämättömyys, yhteisön arvoista poikkeavan nuoren naisen suhde vertaisiinsa, sisarussuhde vakavasti sairaaseen siskoon, näitä kaikkia aiheita hipaistaan, mutta tyydyttävä loppuratkaisu jää uupumaan. Tai voisi pikemminkin sanoa, että elokuva yrittää sitoa teemansa lopuksi nättiin rusettiin, yhdistämällä kaikki kerralla, mutta ei onnistu tässä tyydyttävästi. Samoin myös mustat hetket, joiden aikana Pauline puhuu Jumalalle, eivät vain istu hahmon luonteeseen.
Silti, kyseessä on miellyttävä pieni kauhupaletti, joka kuitenkin ammentaa voimansa vähän liiankin silmää iskevästi populäärikulttuurista, mikä näkyy sivurooleissa: Julkihomo elokuvaohjaaja John Waters pappina, anti-autoritäärisistä rooleistaan ennen kaikkea tunnettu näyttelijä Malcolm McDowell opettajana ja ex-pornonäyttelijä Traci Lords sievistelevänä kotiäitinä. Mutta erityisesti Lordsin tunnekylmät ja vaaleat kasvot sopivat valtavan hyvin äidille, jonka viimeinen puolustuskeino teoilleen on väittää lapselleen, että haluaa vain tämän parasta.
