Die My Love ei kanna omin jaloin
Emmi Ketonen, huhtikuu 2026, nro 1
Die My Love (2025) on argentiinalaisen Ariana Harwiczin romaanista Matate, amor (2012) sovitettu Yhdysvaltoihin sijoittuva, englanninkielinen elokuva. Tapahtumien miljöönä toimii metsäinen maaseutu, missä niin viimeiset asukkaat kuin harvat rakennukset alkavat tulla tiensä päähän.
Jennifer Lawrence ja Robert Pattinson näyttelevät nuorta pariskuntaa, Gracea ja Jacksonia, jotka uhmaavat maaseudun perifeeristä ankeutta. He päättävät muuttaa Jacksonin sedältä perimäänsä vanhaan taloon kauas kaupungin vilskeestä – juuri kun odottavat ensimmäistä lastaan.
Kun vauva sitten syntyy, paikallisista sukulaisista ei ole paljonkaan tukea. Jacksonin muistisairas isä Harry kuolee jo odotusaikana, ja äiti Pam alkaa yksin jäätyään kävellä öisin unissaan haulikon kanssa. Alueen muut perheelliset ihmiset jaksavat tsempata mutta eivät kykene näkemään ahdistuneen nuoren perheen ongelmia.
Kirjan kirjoittamisesta haaveillut Grace kokee muutoksen kohtalokkaasti ja vajoaa uudessa kodissa masennukseen. Tuoreen äidin nähdään kuljeskelevan kesannolla viihtyvien peltojen keskellä kokkiveitsi kourassaan.
Grace ei istu mitenkään alueella vaalittuun perinteiseen äitirooliin. Kukaan ei häntä sellaiseen suoranaisesti patista, mutta on selvää, että itse talokin henkii tradwife-tunnelmaa. Tässä ympäristössä pelkkä oma huone ja turvattu toimeentulo eivät inspiroi romaanin kirjoittamiseen.
Perheonnen taustalta on alusta asti aistittavissa silkkaa ahdistusta. Kiristyvä tunnelma ilmenee etenkin Gracen arvaamattomana käytöksenä, joka lataa jännityksen äärimmilleen. Latauma ei kuitenkaan purkaudu tyydyttävästi. Osin kyse on parin seksielämän hyytymisestä ja Gracen turhautumisesta, kuin myös naisen mustasukkaisista epäilyksistä miestään kohtaan.
Pariskunnan käytös on alusta asti tietyllä tapaa eläimellistä, mutta kun Jackson hankkii taloon lemmikiksi koiran, kaikkien pinna kiristyy vain entisestään. Grace kokee tulleensa ehkä korvatuksi, ehkä torjutuksi, hän kaipaa heidän eläimellisyyttään, heidän seksielämäänsä.
Juoni sahaa edestakaisin: välillä tilanne kärjistyy, välillä taas hymyillään ja huokaistaan helpotuksesta. Eihän tässä mitään hätää.
Jennifer Lawrence tekee varsin luontevan roolin huvittavastikin sekoilevana ja paikoin kiukuttelevaa lasta muistuttavana, huomionhakuisena Gracena. Robert Pattinsonille sen sijaan olisin jättänyt vähemmän vuorosanoja. Vaikka rakastavaisten tahmea dialogi lisää ahdistavuuden kierroksia, en jaksa uskoa, että se olisi tahallista.
Sanoisin, että elokuvan nimi on tulkittavissa enemmän avunhuudoksi kuin solvaukseksi. Naisen elämä on jälleen kerran rajattu kodin piiriin, niin lattealta kuin se kuulostaakin. Virginia Woolfilta perittyjen vaikutteiden lisäksi sekä alkuperäisteoksessa että elokuvassa piilee yritystä uudelleenkirjoittaa Charlotte Perkins Gilmanin ”Keltaista seinäpaperia” (1892).
Yhteiskunnallisella tasolla elokuva kertoo tietenkin mielenterveyden ongelmien tunnistamisvaikeuksista ja vähättelystä. Gracen diagnoosi jätetään tulkinnan varaan. Pallo siirtyy katsojalle, joka kokee joko oikeudekseen tai velvollisuudekseen tulkita päähenkilön käyttäytymistä. Kenties siksi elokuva jättää olon epämääräisen vaivaantuneeksi ja avuttomaksi.
En ole aivan varma, mitä Die My Love katsojaltaan haluaa tai minkälaista reaktiota se yrittää kaivaa esiin. Toisaalta mukana on trillerin, toisaalta mustan komedian aineksia, mutta lopputulos on jotain aivan muuta tai vähän siltä väliltä. Jatkuva kiertely aiheen ympärillä ja ohitetut syventämisen tai sivujuonen paikat saavat intensiteetin uuvahtamaan loppua kohden.
Se, että Harwiczin monitasoisesta romaanista on lähdetty tekemään yhdysvaltalaista elokuvaa, on melkoinen yllätys ja jo sinänsä saavutus.
Olen ilahtunut siitä, että elokuvassa on pyritty säilyttämään myös alkutekstin selittämättömät ja outouttavat piirteet, nopeat tunnelmanvaihdokset ja kerronnan woolfimaisuudet. Lopputulos ei kuitenkaan ole samalla tavalla kiinnostava, paikoin enemmänkin levoton ja etäännyttävä. Jokin elokuvallisuuden taso jää saavuttamatta, jotta Die My Love kantaisi täysin omin jaloin.
Die My Love, 2025. Yhdysvallat, Iso-Britannia, Kanada. 119 min. 1.33:1.
Tuot. Andrea Calderwood, Justine Ciarrocchi, Jennifer Lawrence, Thad Luckinbill, Trent Luckinbill, Martin Scorsese, Molly Smith, Ohj. Lynne Ramsay, Käsikirj. Enda Walsh, Lynne Ramsay, Alice Birch (Ariana Harwiczin romaanista), Kuv. Seamus McGarvey, Leik. Toni Froschhammer, Säv. Raife Burchell, Lynne Ramsay, George Vjestica, Art. Amanda Nicholson, Pääos. Jennifer Lawrence, Robert Pattinson, Sissy Spacek, Nick Nolte.