Tallinnan Pimeiden öiden elokuvafestivaalin laajasta ohjelmistosta käsiteltäväksi valikoitui esimerkiksi kazakstanilainen korona-aikaan sijoittuva komedia, turkkilainen rikosdraama ja yksinhuoltajuuden haasteita peilaava draama Islannista.
Laajakuva tutustui Porissa ihmiselämän monimuotoisuuteen ja elokuvien väkevään energiaan kolmen omalaatuisen teoksen voimin.
Kansainvälisiä luontoelokuvafestivaaleja vietettiin elokuisissa tunnelmissa perinteeksi muodostuneeseen tapaan Saimaan aaltojen äärellä – mutta mitä kaupungissa todella tapahtui?
The Show of Shows, Samurai Rauni Reposaarelainen, White People, Heart of a Dog, Apprentice, After the Storm, Zoology, El Clan, Kesävartija, Oi Suomi!, Love & Peace, Black, The Handmaiden.
Jyväskylän elokuvakevään merkittävä piristysruiske Arktisen Upeeta -festivaali järjestettiin helmikuun puolivälin paikkeilla kuudennentoista kerran. Käsittelyssä Lumiauramies, Two Raging Grannies ja Life in a Fishbowl.
Yksikään leffafestari ei ole leffafestari ilman hyperlinkkielokuvaa – tiedätte kyllä, mitä tarkoitan; elokuvaa, jossa ihmiskohtalot törmäävät mullistavin seurauksin joko paikan tai teeman yhdistäminä. Paikka on näistä yleensä vaikeampi vaihtoehto, mutta teema tuo elokuvaan naurettavat määrät imelyyttä, kun useat hahmot pakotetaan kohtaamaan vaikka rasismia toinen toistaan melodramaattisemmissa yhteyksissä Paul Haggisin siirappipieru Crashin tapaan. Tämän vuoden Cinéssä tätä kyseenalaista pestiä edusti ainakin dokkareistaan paremmin tunnetun Claire Simonin Gare du Nord, jossa ihmisiä yhdistävänä tapahtumapaikkana toimii – kuten nimestä saattaa arvata – yksi Ranskan tunnetuimmista rautatieasemista. Kyseessä on fiktioelokuva, mutta festareilla saattoi nähdä myös Simonin dokumentin samasta asemasta, Human Geographyn. Valitettavasti oma sietokykyni yhden ihmisen juna-asemafetissiä kohtaan rajoittui tänä vuonna vain yhteen elokuvaan.
