Tämän ilmaston peli
Pyhä peli, jumalpeli. Dark Souls.
Mies joka loi kauhua; Wes Cravenille
Olkoon tämä pelkän muistokirjoituksen sijaan viimeinen hurraa-huutoni miehelle, jonka vaikutus kauhuelokuvaan on niin paljon enemmän kuin hänen ohjaustöidensä summa.
DocPoint 2014, osa 5
Kalifornian pääkaupungista Sacramentosta 30 kilometriä luoteeseen sijaitsee yksi maailman eniten vartioiduimmasta vankilasta. Folsomin piirivankilaan sijoittuva At Night I Fly on elokuvasäveltäjänä muun muassa toiseen festivaalin elokuvaan Belleville Babyyn musiikit tehneen Michel Wenzerin debyyttityö kokopitkänä elokuvana, vaikka kestoa tällekin elokuvalle tulee vain sopivat 88 minuuttia. Folsom on sama paikka, jossa muun muassa Edward Bunker ja Danny Trejo ovat nuorina lusineet, ja jossa Johnny Cash kävi kuuskytluvulla heittämässä kuuluisat keikkansa.
DocPoint 2014, osa 4
Moi, un noir on klassikko, jolla on tietysti oma paikkansa elokuvahistoriassa artifaktina ja maantieteellisenäkin esineenä, todisteena. Niin sanotun etnografisen elokuvan saralla se on suunnannäyttäjä ja toimi myös lähtölaukauksena afrikkalaisen elokuvakulttuurin kehitykselle tulevina vuosikymmeninä. Sen henkinen vaikutus on nähtävissä esimerkiksi Djibril Diop Mambétyn erinomaisessa maagisen realismin merkkiteoksessa Touki bouki (1971).
Muottia rikkomassa – haastattelussa käsikirjoittaja Simon Barrett
“Olen ollut tajuissani vasta viimeiset puoli tuntia,” toteaa Yhdysvalloista Suomeen vuoden 2013 Night Visions -festareille kutsuvieraaksi saapunut Simon Barrett, kuvassa oikealla. Lähes vuorokauden lennon jälkeen ilmeisesti suoraan tapahtuman avajaisnäytökseen kiidätetty käsikirjoittaja Lue lisää
Vinokino 2013, osa 2
The Love Part of This esittelee kahden naisen, Grace Mocerin ja Grace Schrafftin, elämäntarinat: heidän välisensä rakkaussuhteen, yli kolme vuosikymmentä kestäneen yhteiselon niin Massachusettsissa kuin Kaliforniassa sekä sitä edeltäneiden aviomiesten ja aiemmissa suhteissa syntyneiden lasten suhtautumisen heihin.
Rakkautta & Anarkiaa 2013, osa 2
Menetettyään vanhempansa auto-onnettomuudessa, jäävät sisarukset Bianca ja Tomas ikään kuin tyhjän päälle. Teini-iän viimeisiä vuosiaan viettävät nuoret joutuvat itsenäistymään yllättäen, ja vaikka he saavat esimerkiksi vanhempiensa asunnon perintönä, ei heillä ole enää mitään, millä elää. Tomas kiinnostuu kehonrakentamisesta, ja alkaa pinnata koulusta eikä Biancan työ kampaamon hiustenpesijänä tuota tarpeeksi rahaa molempien elättämiseen. Nuorten elämä tuntuu olevan täysin pysähdyksissä, ja elokuvan tapa kasvattaa hahmojaan näyttämällä heitä vain makaamassa sohvalla tai haahuilemassa ilman päämäärää tukee tätä vaikutelmaa erittäin hyvin.
Espoo Ciné 2013, osa 2
Italiasta kajahtaa Marco Bellocchion pöhköllä melodraamalla, jossa seurataan muutamaa ihmistä Italiassa vuoden 2009 helmikuussa kuuluisan koomapotilas Eluana Englaron viimeisinä päivinä. Tietääkseni puhtaan fiktiiviset hahmot joutuvat jokainen “sattumanvaraisesti” kohtaamaan ympärillä Englaron eutanasiamahdollisuudesta kuohuvan yhteiskunnan kautta omia eutanasiaan liittyviä kokemuksia. Lääkäri päättää pelastaa narkkarin, Englaron isän eutanasiapyynnöstä äänestävä senaattori pohtii meneekö puolueensa mukana asiassa vai ei, ja toisaalla näyttelijäperheen poika yrittää auttaa kauttaaltaan halvaantunutta vihannessiskoaan kuolemaan, jotta hänen äitinsä palaisi teatterin lavalle.