Tunnetaan myös nimellä: Rawhead Rex
Maa: Iso-Britannia, Irlanti, Yhdysvallat
Genre: Kauhu, fantasia, mysteeri
Ohjaus: George Pavlou, Niall O’Brien
Käsikirjoitus: Clive Barker
Kuvaus: John Metcalfe
Leikkaus: Andy Horvitch
Sävellys: Colin Towns
Näyttelijät: David Dukes, Kelly Piper, Niall Toibin, Ronan Wilmot, Hugh O’Conor, Cora Venus Lunny, Heinrich von Schellendorf
Clive Barker on nimi, jonka jokainen kauhusta vähänkin enemmän kiinnostunut tietää. Stephen King julisti tämän Hellraiserin isän kauhun tulevaisuudeksi 80-luvun lopussa.Tämä Barkerin bodyhorror-teos olikin yksi aikakautensa merkittävimpiä kauhuelokuvia. Sen groteski kuvasto ja tehosteet toimivat tienviittana modernille kauhulle. Ennen tätä kirjailijan uralla oli kaksi merkillistä ja vähälle huomiolle jäänyttä yhteistyötä ohjaaja George Pavloun kanssa. Näistä ensimmäinen oli vuonna 1985 valmistunut Underworld. Vuotta myöhemmin päivänvalon näki Raakalainen, jonka kannessa irvisteli rujon näköinen kuminaamahirviö. Kyseessä oli tietysti Rawhead Rex, joka perustuu Barkerin Veren kirjat 3 novellikokoelmassa julkaistuun kirjoitelmaan.
ON HAUTOJA JOTKA OLISI SYYTÄ JÄTTÄÄ RAUHAAN…
Tarina käynnistyy, kun Howard Hallenbeckin perhe on Irlannin maaseudulla tutkimassa esi-isiensä historiaa. Samaan aikaan paikalliset juntit herättävät ikiunesta Rawhead Rexiksi kutsutun raakalaisdemonin. He avaavat fallossymbolin näköisen haudan, ukkonen yltyy pahaksi ja salama iskee kivijortikkaan, herättäen tämän raa’asta voimasta koostuvan demonin uniltaan. Toisaalla pastori saarnaa kirkossa, koskettaa kirkon alttaria, menettää järkensä ja alkaa palvoa Rexiä Jumalanaan. Tämän jälkeen juoni kulkee kauhulle tuttuja raiteita, joissa kuvataan erinäisten ihmisten taistelua tätä paholaista vastaan. Tarinan pääpaino lepää Hallenbeckin perheen selviytymisen ja Rawhead Rexin räyhäämisen varassa. Perusasiat ovat siis kunnossa ja yksinkertainen tarina on hauskaa seurattavaa.
Rawheadia elokuvassa esittää niinkin komealla nimellä kuin Heinrich von Schellendorf ristitty järkäle. Isokokoinen ukkeli jaksaa mesota ja alussa ronskina tehokeinona hän pistää palasiksi pienen kyläläisperheen talon. Kohtauksessa astiat saavat kyytiä, jauhot lentävät lattialle, rikkoutuneet kananmunat valuvat pitkin hyllyjä ja spagetit sinkoilevat dramaattisesti ympäriinsä. Isosta koostaan huolimatta Schellendorf ei ole saanut muita rooleja, vaikka ulkoiset avut siihen olisivat varmasti tarjonneet enemmän kuin hyvän mahdollisuuden. Onneksi Raakalaisessa on tarpeeksi temmellyskenttää, kun edellä mainitsemani kohtauksen lisäksi elokuvassa poltetaan poroiksi asuntoautojen leirintäalue ja niin edelleen. Räyhäämisen ja riehumisen lisäksi lievää hymyä suupielille tuovat ohjaajan täysin kädettömät yritykset luoda painostavia tilanteita. Parhaana esimerkkinä toiminee kohtaus, jossa Rawhead aikansa mesottuaan jahtaa naista talon käytävillä. Tilanteen surrealistista naurettavuutta korostavat talon järjettömän kapeat käytävät, matalat kattorakenteet ja naisen totaalinen ylinäytteleminen.
Brittien kova videolaki ja sensuuri näkyvät lopputuloksessa. Mitään suurta läträämistä ei edellä mainituista syistä päästetä valloilleen, vaikka muutamissa kohdissa Rawhead raapiikin ihmisiä riekaleiksi ja pahimmillaan innostuu repimään viattomilta uhreilta päitä irti. Hirviön mellastus on vedetty niin överiksi, ettei sitä voi vakavalla naamalla katsella. Suurimman osan ajasta huomio kiinnittyy hirviömaskiin, joka on järkyttävän näköinen. Tällä iljetyksellä on punaiset led-silmät, joiden katse näyttää todella pysähtyneeltä. Joissain kohdissa hirviön maskia ei ole edes viitsitty laittaa kunnolla paikoilleen, jolloin naamarin alaosan kaulus lepattaa huvittavan näköisenä.
Tarinaa voi toki tutkailla monitasoisesti ja siitä löytyykin pöhköjä ajatuksia. Jossain vaiheessa huomasin pohtivani elokuvan mahdollisia ksenofobiateemoja. Julkihomona nykyään tunnettu Barker on saattanut piilottaa käsikirjoitukseen homouden manifestinsa. Rex voi hyvinkin olla kärjistetty versio seksuaalivähemmistöjen räyhähenkenä. Karikatyyrisenä esimerkkinä sen nahkainen pukeutuminen tuo mieleen 80-lukulaisen homojen alamaailmakulttuurin. Asia tuodaan myös ilmi hahmojen pelkona tuntematonta muukalaista kohtaan, jota Rawhead ilmiselvästi edustaa.
Osa väkivallasta kohdistuu viattomiin naisiin ja heitä suojeleviin miehiin. Naisten epätoivoa kuvataan koomisella tavalla, joka tosin on melko tyypillinen ongelma kauhuelokuvissa. Rawheadin sovinistista identiteettiä vahvistetaan ajatuksella, että nainen on vain objekti, jonka voi räyhäyksen yhteydessä päästää päiviltään. Tarpeettoman paljon naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kevennetään lopetuksella, jossa naisen tulee kukistaa demoni takaisin haudan lepoon. Se on oikeastaan järkevä ratkaisu, koska se myös tukee piilotettuja homoteemoja vallan mainiosti. Onhan vastakkainen sukupuoli kryptoniittia umpihomolle hirviölle.
Uskonnolliset teemat ovat kanssa vahvasti esillä, kun paikallisen kylän kirkossa on ikkunamaalaus, jossa on Rawhead Rexin kuva. Jumalana tätä demonia pitävän pastorin rooli on tärkeä, sillä hän saarnaa uuden Messiaansa ilkikurista ja viheliäistä sanomaa. Rawhead on siis omalla tavallaan myös eräänlainen antikristus, joka sekin edustaa tätä mainitsemaani homoteemaa. Raamattu ja monet uskonnot kyseenalaistavat seksuaalivähemmistöt. Näin ollen Rex nähdään sarkastisena paholaisen ilmentymänä levittämässä viestiä uskovaisille.
Elokuva herättää paljon näitä kysymyksiä, mutta se ei oikeastaan anna tapahtumille mitään yksiselitteistä syytä. Ainakin tällaisten juttujen pohdiskelu antoi lisäkiksejä katseluun. Pohjimmiltaan kyseessä on todella kökösti kasattu kauhuelokuva, joka ei kykene tavoittamaan sen suurempia pelkotiloja tai järkytyksiä. Parhaimmillaan se antaa annoksen huonoa huumoria kaltaisilleni ihmisille, jotka eivät ota elokuvia turhan vakavasti.
Mainittakoon vielä lopuksi, että Barker on julkisesti sanonut vihaavansa tätä elokuvaversiota ja verrannut sen nimikkohahmoa kolme metriseen kyrpään, jolla on hampaat. Tämä on melko helppoa ymmärtää, sillä novelli on elokuvamuotoon käännettynä varsin camp-henkinen tekele, jota on miltei mahdotonta ottaa vakavasti. Jonkinlaisen kulttistatuksen Rawhead Rex -hahmo kuitenkin on vuosien saatossa saanut, sillä siitä on olemassa erilaisia figuureja, koriste-esineitä ja eräs verkkokauppa kauppaa jopa tämän raakalaisen kuminaamaria hurjalla hinnalla. Tiedä sitten johtuuko hahmon maine Barkerin novellin hyytävyydestä vai elokuvan roskaisuudesta, mutta oman panoksensa Rawhead Rex on tuonut B-kauhuelokuvien kirjavaan kastiin. Ainakaan se ei tuhonnut Barkerin uraa, vaikka kirjailija kovasti sitä vihaakin.
