Kreikkalainen tragedia hiekkarannalla

Harri Halonen, lokakuu 2026, nro 3

Christopher Nolanin The Odyssey (2026) oli kuluneen kesän kuumin elokuvatapaus. Kyseessä on Hollywoodin versio kreikkalaisesta legendasta, joka on samalla länsimäisen kirjallisuuden kulmakiviä.  Tämä ei kuitenkaan ole arvostelu Nolanin elokuvasta vaan vuonna 1977 ilmestyneestä kreikkalaisesta Michael Cacoyannisin ohjaamasta ja käsikirjoittamasta elokuvasta Ifigenia – jumalten kosto (1977), joka perustuu Euripedeen tekstiin Ifigenia Auliissa. Tämä tragedian ilmestyminen on ajoitettu noin vuoteen 406 ennen ajanlaskun alkua, kun taas Homeroksen Odysseia on kirjoitettu noin kolmesataa vuotta aikaisemmin. Euripedeen Ifigenian tapahtumat sijoittuvat juuri ennen myyttistä Troijan sotaa, joten kyseessä on siis kirjallinen ja elokuvallinen esiosa.

Ifigeniassa kuningas Agamemnon saapuu Auliin satamaan, josta sitten olisi tarkoitus purjehtia Troijaan sotimaan. Ongelmana on, että tuuli on tyyntynyt eikä taistelua odottava sotajoukko pääse matkalle. Oraakkeli Khalkaksen mukaan kyseessä on Artemiin viha, sillä metsästysretkellään Agamemnon miehineen on tappanut pyhän kauriin. Lepyttääkseen Artemista Agamemnonin on uhrattava oma tyttärensä Ifigenia. Ifigenia saapuu äitinsä Klytaimestran kanssa Auliihin mennäkseen naimisiin Akilleksen kanssa autuaan tietämättä tulevasta uhrirituaalista.

Elokuva on teatraalinen siten, että se muistuttaa paljon esikuvanaan olevia näytelmiä. Liikettä on rajallisesti paitsi joukkokohtauksissa, joissa verenhimoinen ja tylsistynyt sotajoukko odottaa uhrausta. Aurinko tuntuu polttavan kuumalta, ja kaikki hikoilevat vimmaisesti. Tylsistyneet sotilaat makoilevat alasti rannalla. Painostava ja hitaan piinaava tunnelma on käsinkosketeltavissa. Hien lisäksi tulee reippaasti dialogia Agamemnonin ja Menaluksen väitellessä uhraamisesta. Velvollisuus, jumalten viha ja syyllisyys repivät molempia miehiä. Agamemnon ei tietenkään halua uhrata omaa tytärtään. Menelauksen vaimo Helena taas on kaapattu Troijaan ja on sodan keskipisteessä. Dialogia seuratessa harmittaa, etten osaa kreikkaa, sillä dialogia on ajoittain hieman haastavaa seurata, mutta näyttelijätyö on toimivaa. Elokuva on hyvin fyysinen, mikä on Cacoyannisin ohjauksen ja kuvaaja Giorgos Arvanitisin vahvuuksia.

Toisin kuin Nolanin The Odysseyssa, Ifigenian tunnelma on kaukaisen vieras. Tavat ja motivaatiot ovat tuntemattomia. Elokuvan rytmitys on hieman erikoinen, aivan kuin pitäisi jo valmiiksi tuntea kaikkien hahmojen nimet ja sukulaissuhteet antiikin legendoista. Tässä tietenkin arvostelija tulee paljastaneeksi oman moukkamaisuutensa.

Osansa erikoisesta tunnelmasta luo myös se, etteivät näyttelijät ole Irene Papasia lukuun ottamatta mitenkään tuttuja itselleni. Vaikka Tatiana Papamoschounin Ifigenia on pääosassa, Papas Klytaimestrana on elokuvan todellinen sielu. Papasin karisma kaappaa koko elokuvan, ja hahmon esittelyn jälkeen draama ottaakin uusia kierroksia. Olisi herkullista nähdä Papasin esittämä Klytaimestra kostamassa sodasta palaavalle Agamemnonille. Halveksunta ja Katkeruus kanavoituvat Papasin kautta hyvin tehokkaasti. Hän olikin tähtenä myös aikaisemmissa Cacoyannisin elokuvissa Elektra (1962) ja Troijan naiset (1971).

Muista hahmoista mainittakoon Odysseus, joka häärää ja juonittelee taustalla haluten innokkaasti päästä taistelemaan. Hän ei ole mikään valistusfilosofian turmeleva sankari, kuten ei kukaan muukaan Ifigeniassa. Teemat ja niiden tulkinta kuitenkin heijastelevat aikalaisten maailmankuvaa. Ifigenia tutkii henkilökohtaisen kärsimyksen lisäksi vallankäytön, uskontojen sekä instituutioiden merkitystä ja niiden välisiä suhteita tavalla, johon nykykatsojan on helppo samaistua. Pelastaako Ifigenian uhrautuminen lopulta muun perheen hengen lisäksi Kreikan, vai onko kaikki vain turhaa?

Kreikkalaisen tragedian tyyli on jotain, joka vuosituhantisesta perinteestään huolimatta tuntuu vieraalta ja kaukaiselta. Samaan lopputulokseen pääsee nykyaikana niin ikään kreikkalainen Giórgos Lánthimos, jonka erinomainen elokuva The Killing of a Sacred deer (2017) on moderni tulkinta Ifigeniasta Auliissa. Muinaiset tarinat puhuttelevat meitä edelleen ja tarjoavat tulkintoja hahmoista, oli sitten kyseessä Colin Farrellin näyttelemä kirurgi, Benny Safdien mustassa haarniskassa paistuva Darth Vader -pastissi tai rääsyihin pukeutunut ja hikinen Kostas Kazakos Agamemnonina.

Ifigenia sai uuden fyysisen julkaisun helmikuussa. Julkaisijana on brittiläinen putiikkijulkaisija Radiance Films. Katsoin elokuvan kyseiseltä julkaisulta. Kritiikkiä kirjoittaessa elokuva ei ole saatavilla kotimaassamme suoratoistona.

Iphigenia, 1977. Kreikka. 127 min. 1.66:1.

Tuot. Michael Cacoyannis, Ohj. Michael Cacoyannis, Käsikirj. Michael Cacoyannis, Kuv. Giorgos Arvanitis, Leik. Takis Yanopoulos, Pääos. Tatiana Papamoschou, Kostas Kazakos, Irene Papas.