Kun elokuva oli uusi media, monet filmatuista aiheista muistuttivat sosiaalisen median vastaavia nykyään. Välissä oli sata vuotta kun näytelty arkirealismi ei ollut yhtä suosittua. Somet nollasivat tilanteen.
Otetaan varhaisimmaksi esimerkiksi ranskalaisstudio Pathé Frèresin filminpätkä vuodelta 1906, joka on myöhemmin ristitty nimellä Bits & Pieces Nr. 51. Pätkä on hollantilaisen Eye Filmmuseumin arkistoista ja se on äskettäin restauroitu näyttäväksi, komeaväriseksi 4K-versioksi tekoälyn avulla.
Hienosti laittautunut nuori tyttö on pöydän äärellä ja syö. Periaatteessa arkinen asia muuttuu kokonaan toiseksi kun hän esittää kameralle syömistään ja osoittaa ilmeillään pitävänsä syömästään. Pöydälle loikkaa myös kissa rusetti kaulassaan juomaan liemen loput ja lopulta varastamaan show’n jäämällä pöydälle yksinään litkimään maitoa . Tämä voisi olla tällaisenaan suosittu uusi video vuonna 2020. Tai sanotaan, että tällainen suosittu video luultavasti jopa löytyisi vuodelta 2020. Varhaisessa filmissä nähtävä “kissa mukbang” on myös nykyään ihan oikea juttu.
Etsin mahdollisimman tarkkaa vastinetta YouTubesta. Hakusanat “mukbang cat” eivät kuitenkaan tuoneet ensimmäisenä ihan sitä mitä halusin. Ensimmäisenä seurasi videoita, joissa aasialaistyttö syö kokonaisen paistetun kissan. Algoritmit eivät hetkeen päästäneet minua irti indonesialaisista torikauppavideoista, joissa paistetut kissat, koirat, rotat ja lepakot vilkkuvat. Tai videoista, joissa, jälleen kerran aasialaistytöt, syövät nilviäisiä elävältä.
En vastusta millään muotoa realiteettien dokumentoimista, kuten arveluttavia katukauppoja kaukoidästä. On melko olennaista ymmärtää mitä kaikkea maailmalla tapahtuu ja mistä koronan kaltainen vitsaus sentään on peräisin. Ihmettelen kuitenkin logiikkaa, joka hyväksyy kissansyömisvideon kun toisaalla YouTube bannaa ihmisiä, joilla on vääriä mielipiteitä.
Mukbang tarkoittaa siis live-lähetystä tai videota, jossa videon tekijä syö ja kamera kuvaa. Se on jostain syystä käsittämättömän suosittua nykyään. Tällaisten videoiden suosio juontaa juurensa 2010-luvun Etelä-Koreaan. Yleisimpiä alustoja videoille on YouTube ja livelähetyksille Twitch. Koreassa on yleisempää lähettää mukbang suorana ja Yhdysvalloissa julkaista video. Suosituimmat syömistään kuvaavat ovat jo miljonäärejä.
Mukbangin, kuten genresisarensa ASMR:n, tarkoitus ei ole olla seksuaalista millään tavoin. Kummatkin silti kärsivät erotisoinnin maineesta, eikä se ole langennut videoiden päälle syyttä. Monet näkevät trendikkäässä konseptissa rahasammon, jota lypsää e-girl alter egonsa kautta. Täten nuudelit, suolakurkut ja banaanit ovat saavuttaneet jo arveluttavan aseman tällaisissa videoissa.
Bits & Pieces Nr. 51 on siis alkujaan ollut taiteellisesti ja tieteellisesti arvotonta ja harmitonta filmikuvaa. Seuraavat sata vuotta sillä ei ollut mitään merkitystä. Viimeisten vuosikymmenten muuttuvien mediavirtausten myötä, sen voikin sitten yhtäkkiä nostaa genrepioneerien joukkoon, jos mukbangin historiaa todella alettaisiin tutkimaan.
Tarkennuksena sanottakaan tässä vaiheessa, ettei dokumentoiduista syömiskuvauksista ole tietenkään pulaa. Elokuvissa ruokailu on varsin yleinen ajan, tilan ja tunnelman väline. Komediankin. Silkan syömisen kuvaamista syömisen kuvaamisen vuoksi ei kuitenkaan 1900-luvulta löydy vielä kovin paljoa.
Seuraavaksi käydään läpi kuinka valtava ero kontekstiin voi tapahtua, vaikka kuvan varsinainen informaatioarvo pysyy samana, eli ihminen se vain syö tässäkin pöydän äärellä. Merkitys muuttuu, koska kyseessä on Andy Warhol, tunnettu pop-taiteilija, ja video on osa yhdysvaltalaisuuden ytimeen porautuvaa dokumenttikollaasia.
Toisin sanoen, Andy Warhol söi nelisen minuuttia hampurilaista tanskalaisohjaaja Jørgen Lethin ohjaamassa 66 Scenes from Americassa (1982). Syötyään, Warhol esittelee itsensä ja kertoo juuri syöneensä hampurilaisen.
Lyhyestä pätkästä on tullut ikoninen, parodioitu ja mimikoitu kuriositeetti. Macaulay Culkinin huumoribändiä Pizza Underground markkinoitiin aikoinaan videolla Macaulay Culkin Eating a Slice of Pizza (2013), jossa ikuisesti Yksin Kotona -elokuvien taakkaa kantava entinen lapsitähti söi pitsaa Warholia mukaillen. Sittemmin YouTube on täyttynyt videoista, joissa ihmiset matkivat alkuperäisteosta.
Culkinin suoritusta suuremmassa vastuussa tubettajien omiin versioihin taitaa olla Burger Kingin PR-tiimi, joka osti oikeudet Warholin klippiin näyttääkseen sen Super Bowlin mainoskatkolla, joka on kallein, nähdyin ja seuratuin tavoitettavissa oleva mainosspotti.
Burger Kingin toiminta on ironista, koska tempauksen ei alun perin ollut tarkoitus ylistää ketjua, vaan leikitellä suositun brändin kustannuksella. Pätkä on ikoninen pala pop-taidetta ja sen hyödyntäminen silkkana mainoksena latistaa alkuperäisen merkityksen tyystin. Ja samalla kontekstualisoi sen jälleen uudestaan. Totta kai tämä on ollut Burger Kingin tarkoituksena ja liike osoitti teollaan vain taloudellisesti hyvää pelisilmää.
Bits & Pieces Nr. 51 oli siis harmitonta elämän yleiskuvaa ilman tarkoitusta tehdä sanomallista taidetta kuten Andy Warhol, tai rahaa, kuten seuraava esimerkki, joka on tämän triptyykin tragedia.
Banana Bath Time (2019) on yksi somessa julkaistu video lukemattomien joukossa, ja siinä tapahtuu seuraavaa: parikymppinen Marilyn Monroen perinteitä ja Lana del Rey -viboja mimikoiva blondi istuu saippuakylvyssä. Kylpyammeen reunalla on ruusuja ja banaaneja. Banaaneista nainen etsii hyvää yksilöä tuloksetta, hiplaillen ja maistellen niitä, koko ajan kameralle hempeällä äänellä selostaen.
Videon julkaissut Cloveress (oikealta nimeltään Natalie Annabelle White) oli muutaman vuoden ajan aktiivisesti videoillaan provosoinut tryhard-viihdyttäjä, jolle yleisö käänsi selän monet kerrat. Aina hän palasi takaisin, sekaisin, poistellen ja lisäillen edes takaisin uusia ja vanhoja videoitaan. Nuoren naisen intohimona oli tulla tähdeksi. Hän aloitti normaaleita keskiverto-huumorivideoita tehden ja pelaillen videopelejä teinipoikayleisölle. Sivutoimisesti tuhmia kuvia myyvän Cloveressin ura muuttui yhdessä yössä kun hän lähetti satiirisen videon YouTubeen vuonna 2016.
Video oli nimeltään Eating A Banana ASMR (gone WILD!). Videossa Cloveress irvailee AV-taiteiden uudelle tulokkaalle: rauhoittavia aistielämyksiä tuottaville ASMR-videoille. Tai oikeastaan hän irvailee genreä väärinkäyttäville e-girleille, jotka tekivät ASMR-videoista käyvän kauppatavaran lisäämällä niihin erotiikkaa.
Cloveressin alkuperäinen banaanivideo oli ylitsevuotavan seksuaalinen ja siitä tuli viraalihitti, joka löysi tiensä vuoden meemi- ja fail-kokoelmiin. Cloveress sai itsevarmuutta ja teki lisää häiriintyneitä ASMR-tyyliin tehtyjä videoita ja muuta sisältöä. Uudet videot eivät saaneet yhtä paljon katselukertoja, joten hän teki toisen banaanivideon, ja kolmannen, ja neljännen…
Videoiden sisältö koettiin julkaisu julkaisulta epätoivoisemmaksi tavaksi pysyä pinnalla. Lopulta Cloveress vaipui syvälle pinnan alle. Hän julkaisi myös opetusvideon: “kuinka antaa foot job”, käyttäen siihen — aivan oikein — banaania. Tällaiset videot ovat levinneet aina pornosivuille asti.
Cloveress ehdittiin palkita seuraajamääristään YouTuben Play Button -plakaatilla. Suosion jälleen hiivuttua hän yritti pitää itsensä mielenkiintoisena sekoillen live-videoissa. Lopulta hänen tubettaja-kollegansa Jojo teki videon ex-meemiksi päätyneen tubettajan tilasta, joka avasi pohjamudissa rypevän Cloveressin silmät. Cloveress alkoi postata normaaleja arkivideoita ja normaaleja ASMR-videoita ensimmäistä kertaa. Hän teki jopa reaktio-videon vanhasta banaanipätkästään. Leuto vaihe kesti kymmenisen kuukautta, jonka jälkeen hän palasi viimeisen kerran juurilleen.
Tämä kylpyvideo julkaistiin vain viikkoja hentai-estetiikkalla ratsastavan Belle Delphinen laitettua myyntiin kylpyvettään 30 dollarilla per purkki. Julkaisu tapahtui vain viikkoja ennen kuin Cloveress kuoli huumeiden yliannostukseen. Kohtaloonsa hänet tuntui vievän ahdistus siitä faktasta, ettei hän pysynyt suosittuna videoillaan, joissa söi banaaneja. Eli arkisella asialla, joka ikinä ennen ihmiskunnan historiassa ei ollut tehnyt ketään suosituksi tai rikkaaksi, ennen juuri hänen aikaansa.
Loppukevennyksenä mainittakoon vielä niille, jotka jäivät arvuuttelemaan onko mukbang vain joku hullujen korealaisten tai yhdysvaltalaisten (s)eksploitaattorien juttu, tässä oma kansallinen ylpeytemme Slim Whispers ja MUKBANG ASMR (Eating sounds, whispering, lollipop) (2018).
Torille.