Tunnetaan myös nimellä: Zlo
Maa: Slovakia
Genre: kauhu, mukadokumentti
Ohjaus: Peter Bebjak
Käsikirjoitus: Peter Bebjak, Peter Gasparik, Andrej Dubravsky
Näyttelijät: Andrej Dubravsky, Kamil Kollarik, Tom Sotak


Slovakialainen kauhuelokuva on ehdottomasti kuriositeetti, mutta kykeneekö pienen slaavilaisen valtion elokuvateollisuus tarjoamaan oikeasti hyytävän ja pelottavan kokemuksen? Evil ei ole kovinkaan kunnianhimoinen yritys, koska kyseessä on mukadokkari. Tämä kauhugenren ehdoton muotivillitys on viime vuosina saanut edustajia ympäri maailmaa. Blair Witch Projectin jälkeen valkokankaalla on nähty espanjalaisia hyperaktiivisia zombeja [Rec] –elokuvasarjassa, peikkoja norjalaisten Troll Hunterissa ja tänä vuonna Espoo Cinén ohjelmistossa olleita dinosauruksia The Dinosaur Projectin merkeissä. Parhaimmillaan dokumentaarinen tyyli voi tuoda elokuvaan ripauksen arkista realismia ja siten myös aitouden tuntua kauhun hetkiin. Pahimmillaan se voi olla hyvin lähellä Eviliä.

Joukko slovakialaisia nuoria on keksinyt idean tehdä dokumentteja kummitustaloista. Aluksi näyttää siltä, ettei aitoa kummitustaloa löydy kirveelläkään. Kuvausryhmä purkaa pettymystään ja katsojalle näytetään yksittäin pieleen mennyt keikka, josta parhaiten mieleen jää Stanley Kubrickin Hohdosta parodioidut pikkutyöt käytävällä. Tarina siirtyy kuitenkin suhteellisen nopeasti pääjuoneensa, jossa dokumentoijat päätyvät oikeaan kummitustaloon. Talon isännän poika on yrittänyt itsemurhaa. Järkyttynyt isä päästää kamerat taloonsa, jossa hän kertoo asioiden kulusta. Pienen haastattelun aikana taustalta kuuluu epämääräistä liikehdintää, ovet paukkuvat itsekseen kiinni ja taulut kääntyilevät vinoon.

Tärkein syy katsoa Evil, on sen valmistusmaa. Slovakia ei juuri elokuvakartalla kauhuelokuvilla tai leffoilla ylipäätään näyttäydy. On valitettavaa, että elokuvan aihe on kulutettu loppuun. Kukapa ei olisi nähnyt elokuvaa kummittelevasta talosta? Mukadokkarityylilläkin näitä samanlaisia elokuvia on tehty lukuisia. Suurimpina vertauksina voisi mainita Grave Encountersin ja Viimeisen manauksen, joiden ideat ovat hyvin samantyyppisiä. Oikeastaan Evil on näiden kahden elokuvan slovakialainen äpärälapsi.

Mukadokkareiden perisyntejä noudattaen, useampaan jännityskohtaukseen on lisätty jälkikäteen tunnelmanluontia varten tehtyä musiikkia, joka rikkoo dokumentaarista tyyliä radikaalista. Jos elokuva on tarkoitus näyttää katsojalle suoraan lähdemateriaali, on hiukan erikoista, että taustalla pauhaa sydäntä tykyttävää jännitysmusiikkia. Tietyllä tapaa tällainen ratkaisu tappaa koko elokuvan idean ja siten myös fiiliksen samaistua tilanteisiin. Kuvaaja yrittää myös epätoivoisesti nostattaa tunnelmalla hämärillä otoksilla sekä heiluvalla kameralla. Kyseessä on toinen genreä vaivaa ongelma. Tyylillä haetaan kohtauksiin autenttisuutta, mutta pidemmän päälle pimeys ja heiluminen alkavat rassata elokuvan tarinankuljetusta.

Parhaaksi puoleksi voi helposti nostaa näyttelijöiden suoritukset. Tässä dokumentaarinen tyyli toimii hyvin edukseen. Hahmot tuntuvat luontevilta, eikä heidän toimintansa herätä aggressiota kuin ihan muutaman kerran, joka on todella kiitettävä saavutus kauhuelokuvalta. Etenkin talon isäntä on limaisen lettinsä ja luisevan olemuksensa kanssa melkein pelottavampi näky kuin demonit. Josta päästäänkin siihen, ettei kyseessä ole täysiverinen kummitustarina. Alku toki lupaa sellaista, mutta melko tyypillisesti genrelle narratiivia mukautetaan tilanteiden vaatimaan suuntaan. Lopulta Evil paljastuu demonikauhuksi, jossa perheen äiti on muuttunut riivatuksi. Isä on lukinnut hänet kellariin, jonne dokumenttiryhmä murtautuu. Käännepisteellä on yritetty luoda jännittävämpää tunnelmaa, mutta lopulta se tuntuu vain hyvin väkinäiseltä twistiltä. Kokonaisuus on varsin kulahtanut, jonka käänteet eivät tunnu säväyttäviltä. Loppua kohden tekijätiimi koettaa kiristää tahtia, mutta alun onnistuneen pohjustuksen jälkeen Evil vajoaa nykykauhun tasapaksuun massaan. Se ei tarjoa mitään uutta tai mielenkiintoista. Kertakatselulla tämän kanssa säpsähtää parisen kertaa, mutta mitään sen päräyttävämpää kokemusta ei ole luvassa.