Tunnetaan myös nimellä: 姿三四郎
Maa: Japani
Genre: Martial arts, toiminta
Ohjaus: Akira Kurosawa
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa
Kuvaus: Akira Mimura
Leikkaus: Toshio Gotô, Akira Kurosawa
Sävellys: Seiichi Suzuki
Näyttelijät: Susumu Fujita, Denjiro Ôkôchi, Yukiko Todoroki, Takashi Shimura, Ryûnosuke Tsukigata
Sugata Sanshirô kertoo judon syntyvuosista ja siitä, kuinka siitä kehittyi vakavasti otettava taistelulaji eikä pelkästään yksi jujutsun alalaji. Oikeastaan Sugata Sanshirô tuntuu olevan enemmänkin judon mainoselokuva kuin kehityskaarellinen tarina mistään. Elokuvan keskiössä on nuori Sanshiro (Susumu Fujita), impulsiivinen ja riitaa haastava nuorukainen. Hän saa mentorikseen Shogoro Yanon (Denjirô Ôkôchi), joka on ilmiselvä esikuva judon todelliselle perustajalle Jigoro Kanolle. Myös Sanshiron tarina pohjaa täysin todelliseen judon syntytarinaan. Yano saa poliisivoimilta kutsun osallistua turnaukseen, jossa selvitetään jujutsun ja judon paremmuus. Voittajaksi selviytynyt taistelulaji valitaan poliisien käyttöön. Yano haluaa todistaa judon olevan tasavertainen jujutsun kanssa ja alkaa kouluttaa Sanshirosta jujutsumestari Hansuke Murain (Takashi Shimura) haastajaa. Sanshiro kohtaa kuitenkin moraalisen dilemman ihastuessaan Murain tyttöön.
Jos Sugata Sanshirô ei olisi Akira Kurosawan esikoisohjaus, se tuntuisi suurelokuvien välissä rahan takia tehdyltä välityöltä. Judon kehityshistoria on toki mielenkiintoinen, mutta ei siitä elokuvan ainoaksi kantavaksi voimavaraksi ole. Sanshiro käy henkilöhahmona kehityskaaren kapinoivasta kakarasta viisauden löytäneeksi taistelijaksi. Viisaus löytyy mutavellistä, jossa kapinoiva Sanshiro viettää puoli vuorokautta osoittaakseen mentorilleen mieltään. Omalaatuisen oppimisjakson jälkeen Sanshirosta kehittyy lähes voittamaton judomestari ennen suurta koitostaan. Jos hirtehistä mutavellijaksoa ei lasketa, Sugata Sanshirôsta jää todella vähän muistamisen arvoista. Otteluissa vähän pystypainitaan muutama tovi, jonka jälkeen jompikumpi vastustajista lentää komean kaaren saattelemana puoli tatamia aina seinälautojen läpi asti. 1800-luvun judoilijat olivat todellisia voimamiehiä.
Elokuvallaan Kurosawa hakee tuntumaa tarinankuljetukseen ja etenkin elokuvan rytmitykseen. Vain reilun tunnin mittaisena Sugata Sanshirô on lyhyt kokoillan elokuvaksi. Toisaalta tämä on vain elokuvan etu, koska kyseistä tarinaa tuskin olisi paljoa pitemmäksi pystynyt venyttämään. Kurosawa hakee tyyliään myös visuaalisesti. Muutaman kamera-ajon ja leikkausrytmiltään tiheän jakson ohella Kurosawan esikoistyö on varsin pidättyväinen visuaalisuudessaan hyödyntäen puoli- ja kokokuvia ja muutamaa tarkasti valittua lähikuvaa kasvoista.
Sugata Sanshirô voi olla kiinnostava täky judoharrastajille tai japanilaisten kamppailulajien historiasta kiinnostuneelle henkilölle. Olettaen tietenkin, ettei 1940-luvun japanilainen elokuva säikytä karkuun. Todellisuudessa Kurosawan esikoistyö on puhtaasti viihteellinen viihdyke, jonka elämänopetukset ovat häilyviä ja yhdentekeviä. Robert Mark Kamen ja John G. Avildsen ammensivat samaa konseptia Karate Kidissään ainoastaan judo karateksi vaihdettuna. Toki Sanshirô on kiinnostavaa katsottavaa, jos sen katsoo Kurosawan elokuvien kavalkadin osana, eräänlaisena tyylin ja muodon kehityskaaren alkupisteenä. Itsenäisenä teoksena kyseessä ei ole aivan ipponin arvoinen suoritus.