Maa: Yhdysvallat
Genre: Kauhu, home invasion
Ohjaus: Adam Wingard
Käsikirjoitus: Simon Barrett
Kuvaus: Andrew Droz Palermo
Leikkaus: Adam Wingard
Sävellys: Kyle McKinnon, Jasper Justice Lee, Mads Heldtberg
Näyttelijät: Sharni Vinson, Nicholas Tucci, Wendy Glenn, AJ Bowen, Joe Swanberg, Ti West
Talo täynnä sukulaisia juhlistamassa yhdessäoloaan illallisen merkeissä. Uudet tyttö- ja poikaystävät esittäytyvät ensi kertaa patriarkaalisille vanhemmille. Letkeä keskustelu muuttuu pian kuitenkin riidaksi suuren kartanon ruokailutilassa, ja riidan tiimellyksessä kukaan ei huomaa, että erään tyttären uuden poikaystävän otsaa koristaa ikkunasta lentänyt varsijousen nuoli. Ja niitähän tulee lisää teräaseiden uhkan lisäksi ulkona ja sisällä vaanivien eläinnaamareihin sonnustautuneiden tappajien ansiosta.
Mitä kauhuelokuvassa tapahtuu, kun tällainen tilanne tulee vastaan? No, kaikki hahmot varmaan kirkuvat ja juoksevat kuin päättömät kanat, kunnes muutama jää keskenään tilaan muiden munaillessa itsensä hengiltä mahdollisimman verisin tavoin. Sitten nämä viimeiset eloonjääneet jakaantuvat etsiäkseen muita, ja heidätkin tapetaan, kunnes viimeinen eloonjäänyt (aina nainen) nousee tilanteen tasalle ja voittaa kasvottomat murhaajat, jotka paljastuvat säälittäviksi ihmisraunioiksi.
Ja niinhän siinä käykin, että… Hetkinen. Tässä vaiheessahan Adam Wingardin uusin elokuva You’re Next pääsee oikeuksiinsa. Itkua ja huutoa kyllä löytyy, mutta ryhmästä kuoriutuu heti synnynnäinen johtaja, Erin (Sharni Vinson), joka lähettää koko porukan pois ikkunoiden luota ja ruokailutilan tuoleja suojana käyttäen passittaa heidät umpinaiseen käytävään. Seuraavaksi etsitään aseita, joten Erin suuntaa keittiöön muun ryhmän itkiessä ja voivotellessa käytävässä. Voi ei! Erinin kimppuun hyökkää keittiön ikkunasta tiikerinaamarin läpi huohottava kolossimainen mies. Nyt varmasti ryhmän vahvin hahmo kuolee, jotta elokuva voi korostaa muun ryhmän avuttomuutta vain, jotta sieltä löytyisi lopulta yksi henkilö, joka nousee tilanteen tasalle. Niinhän nämä elokuvat toimivat.
Vaan ei. Erin nappaa keittiön laatikosta puukon ja lyö sen hyökkääjän kädestä lävitse, naulaten hänet seinään. Tämä oli ensimmäinen kerta elokuvan aikana, kun jouduin tukahduttamaan suoraan sydämestä kumpuavat hurraa-huutoni muun lehdistönäytösyleisön hermojen vuoksi. Hetket eivät kuitenkaan loppuneet siihen: koko hurmeisen loppukestonsa ajan, kohtaus kohtauksen perään, You’re Next tarjoilee toinen toistaan villimpiä tapoja nöyryyttää, murjoa ja saattaa naurunalaiseksi alussa niin uhkaavilta näyttäviä murhaajia. Suosikkini näistä oli Death Wish 3:n mieleen tuova naula-ansa, jonka kanssa pelleilystä tuli mieleen Hong Kong -komedian helmet.
Huumori onkin elokuvan ytimessä. Kauhuna alkavassa teoksessa on toki genrelle ominaisia säikyttelykohtauksia, mutta ne ovat harvassa ja varsin mietoja. Pääpainotus on gorepitoisella slapstickillä, joka kasvaa loppua kohden Yksin Kotona -mittoihin, mutta kumisen Joe Pescin sijasta väkivallan vastaanottajina toimivat helposti murtuvasta lihasta tehdyt ihmiset. Tämä kaikki on jollain tasolla hyvin katarttista. Home invasion – se genre siis, jossa muukalaiset vaanivat syrjäisen talon asukkaita tai kiduttavat heitä sen sisällä – on alusta lähtien ollut pelkkää uhrien show’ta. Toki lopulta yksi uhreista nousee tilanteen tasalle murhaamaan kiduttajansa, mutta tämä on pitkä prosessi ja toimii halpana keinona antaa katsojalle jotain vastineeksi tunnin kidutus- ja murhasessioiden katsomisesta. Silti uhrit ovat hahmoina aina juuri sitä – olosuhteiden vankeja ja psykologisia raunioita. You’re Next muuttaa tätä kaavaa antamalla meille alusta asti vahvan protagonistin, joka käy tasaväkistä selviytymiskamppailua älyllisiä vertaisiaan – tai jopa typerämpiään – vastaan. Tämän todistaminen on pitkän linjan kauhuystävälle tyydyttävää, koska kokemuksen kautta voi purkaa paitsi elokuvan itsensä asettamia antipatioita sen pahiksia kohtaan, myös kaikkien genren aiempien elokuvien aiheuttamia turhautumia. You’re Nextia voisikin kutsua todella ensimmäiseksi genrensä edustajaksi, joka ei tähtää katsojan härnäämiseen tai turhauttamiseen, vaan heidän voimauttamiseensa ja viihdyttämiseen. Se vielä onnistuu tekemään tämän olemalla katsojalleen rehellinen. Kaikki ennakko-odotukset jotka se rikkoo ovat peräisin katsojan mielestä, koska näiltä elokuvilta jokainen odottaa juuri sitä, mitä ne ovat aiemmin antaneet. Itsenäisenä seistessään You’re Next ei kuitenkaan aseta itseään kohtaan mitään lupauksia, joita se myöhemmin rikkoisi. Se on suorastaan puhdas teos. Se jos mikä on harvinaista maailman hyväksikäytetyimmässä genressä.