Hupsis-ukot ovat monille tuttuja lapsuuden- tai uudelleenkoettuna vanhemmuuden ajalta. Suomessa Pikku kakkosen ohjelmistossa esitetty tšekkisarja on monella tapaa mielenkiintoinen myös mainitun yleisön ulkopuolelle. Patin ja Matin tarina juontaa juurensa Jiří Trnka Studion 1976 vuoden lyhytelokuvaan, jossa kahden naapuruksen edesottamuksia nähtiin ensikertaa.
Studio ei aikansa ilmapiirissä halunnut tuottaa aiheesta sarjaa, joten ensimmäinen satsi jaksoja tehtiin Bratislavassa, nykyisen Slovakian pääkaupungissa. Tuotanto palasi myöhemmin Krátký Film Prahan alle, jonka jälkeen sarjan luoja Lubomír Beneš perusti studion nimeltä aiF, jonka muut jäsenet kavalsivat firman kassan hänen kuoltuaan. Konnat tekaisivat myös oman jakson keskenään, joka ei saanut perikunnan hyväksyntää. Hyllytettyä 50. jaksoa ei löydy myöskään VLMedian tuoreelta kokoelmalta. Jakso on julkaistu joidenkin maiden kotivideomarkkinoille ja sen löytää netistä katsottavakseen.
Sarjaa tehdään edelleen ja viimeisimmät jaksot ovat tältä vuodelta. Tuore kokoelma ei niitä sisällä, vaan loppuu vuoden 2018 jaksoihin. VLMedian julkaisu ei erikseen jaottele jaksoja tai informoi aikakausista ja studioista. Tämä artikkeli syventyy niihin tarkemmin.
Kaudet jakautuvat viitteellisesti seuraavalla tavalla: Lyhytelokuva Puuhailijat (1976), Bratislavan vuodet (1979-1985), Krátký Film Prahan vuodet (1989-1990), aiF-vuodet (1992-1994), epävirallinen lyhytelokuva Karty (1998), Marek Benešin vuodet, osa I (2002-2004), Marek Benešin vuodet, osa II (2009-2015), Marek Benešin vuodet, osa III (2018-).
Lubomír Beneš – Animaationtekijä
Tšekkiläinen animaatio jakautuu karrikoidusti kahteen koulukuntaan; lastenohjelmiin (Myyrä, Rosvo-Rudolf, Pat & Mat) ja katu-uskottavan groteskeihin kauhukuvastoihin (Jan Švankmajer, Jiří Barta, Jan Balej). Molempien merkittävin liikkeellepanija on ollut Jiří Trnka, joka teki kuusi pitkää stop-motion elokuvaa, lukuisia lyhytelokuvia, sekä valtavan määrän satukuvituksia. Hänen tunnistettava tyylinsä määritteli pitkälti tšekkiläisen animaation ilmeen ja prahalainen animaatiostudio kantoi pitkään hänen nimeään. Myös tšekkianimaation suurin suosikkini, Karel Zeman, sijoittuu määrittelemättömään lastenohjelmien ja groteskin kauhukuvaston välimaastoon.
Lubomír Beneš oli yksi lukuisista sisällöntuottajista Trnkan studiolle, eikä hänen varmasti ollut koskaan tarkoitus ruveta tuottamaan liukuhihnalla lastenohjelmaa. Taiteellisesti kunnianhimoisia lyhytelokuviakin hän toteutti Hupsis-ukkojen ohella, aivan kuten esimerkiksi Myyrän luoja Zdeněk Miler, jonka muusta tuotannosta suosittelen katsomaan etenkin lyhytelokuvat The Millionaire Who Stole the Sun (1948), Měsíční pohádka (1958) ja Romance Helgolandská (1977). Tietysti näiden lisäksi Milerillä oli muita hahmoja, joita markkinoidaan Suomessakin huvittavasti nimellä “Myyrän parhaat ystävät”, vaikka niillä ei olisi mitään tekemistä Myyrän kanssa.
Benešin tuotannosta etenkin Král a skřítek (1981) ja The Musician and Death (1984) kannattaa ehdottomasti nähdä. Kevyen hassuttelun sijaan molemmat ovat lähempänä Jiří Bartan henkeen tehtyä filosofista kauhukuvastoa. Král a skřítek on opettavainen tarina Midaan kosketuksesta, eli ahneesta kuninkaasta, joka halusi kaiken koskemansa muuttuvan kullaksi. The Musician and Death on vielä synkempi ja syvällisempi, peritšekkiläisestä tarukuvastosta ammentava teos kuoleman kanssa käydystä kilpajuoksusta. Beneš nyt vain sattui tekemään läpimurtonsa kahden nuken välisellä hassuttelulla, jonka tielle jäi ja joista hänet muistetaan. Jo elinaikanaan hän kaavaili pitkiä elokuvia aiheesta, mutta ne jäivät jälkipolvelle.
Pat & Mat – Hupsis-ukot
Buster Keaton, Charles Chaplin, Harold Lloyd, Ohukainen ja Paksukainen, Mel Brooks, Leslie Nielsen, Jim Carrey, Yksin kotona 1 & 2… Pat & Mat?
Tunnetuin slapstick on yhdysvaltalaista, ehkä osittain koska kaikki tunnetuin tuppaa olemaan yhdysvaltalaista. Ihme kyllä Sacha Baron Cohen on onnistunut valloittamaan koko maailman, vaikkakin enemmän yliampuvan paheksuttavalla verbaliikallaan fyysisen komedian sijaan. Meillä oli sentään Spede. Tšekeillä Pat ja Mat.
Pat & Mat on mykkä, pantomiimina esitetty sarja, jonka pääosassa on kaksi nukein esitettyä hahmoa, jotka nikkaroivat epäonnisesti tai vähintään epätavallisin keinoin. Toistuvia aiheita ovat maalaus- ja tapetoimisurakat, muutot, hyllynkasaukset ja elektroniikan kanssa taistelu. Heillä ei ole toisistaan poikkeavia persoonia, vain erilaiset lakit ja paidat.
Klassisessa mykkälyhytelokuvassa Viikko rakennusmiehenä (1920) nähtiin kuinka Buster Keaton kasaa ensikodin. Rakennuspalikat löytävät paikkansa, mutta lopputulos on jostain syystä aivan jotain muuta kuin pakkauksen kyljessä. Kodin ulkonäkö tulee mieleen kun katsoo Patin ja Matin taulun kehyksiä eräässä jaksossa. Keatonin tavoin ja Murphyn lakia kunnioittaen Hupsis-ukot ovat toimineet jo huikeat 44 vuotta rakennusmiehinä.
Yhdellä tasolla Pat & Mat on visualisoitua nukkekotileikkiä ja toisella jo mainittua mykän slapstickin jatkumoa. Mykässä stop-motion-akrobatiassa on paljon tyylillisiä yhtäläisyyksiä varhaisen elokuvan komediaklassikoihin, mutta toteutustapa on täysin erilainen. Siinä missä Buster Keatonin koko keho oli lopulta arpia täynnä ja gagit hengenvaarallisia, animaation keinoin ei tarvitse asettaa ketään pahimmillaan kuolettaviin tilanteisiin. Tämä mahdollisti vieläkin hullumpia temppuja, arvosti tätä turvallisempaa vaihtoehtoa tai ei.
Patin ja Matin kotitalot ja -pihat muuttavat muotoaan eri aikakausina ja kiintoisana kuriositeettina Bratislavan vuosien jaksoissa Matilla on harmaa paita, ettei punaista väriä vahingossakaan yhdistettäisi kommunismikritiikkiin! Heidän universumissaan ei ole muita ihmisiä, ei meidän tai heidän kaltaisiaan, lukuun ottamatta televisiota. Mykkyyteen liittyen mainittakoon, että poikkeuksellisesti erään televisio-aiheisen jakson jalkapallo-ottelusta kuuluu selostus, joka ainakin kuulostaa ihan aidolta tšekinkieleltä. En tosin täysin varmuudella osaa erottaa sitä siansaksasta. Pahoittelut, arvon tšekkoslovakialaistaustaiset lukijamme.
Televisio edustaa sarjan jokaisella vuosikymmenellä ja sieltä tulee pääosin live-action urheilua, merkittävimpänä poikkeuksena hyllytetty jakso. Myös grammarissa ja radiossa ihminen edustaa. Mitä elämään elektronisten laitteiden ulkopuolella tulee, kaikki muu elävä on eläinkuntaa ja hyönteisiä, lepakoista mehiläisiin. Alkuaikoina eläimet on toteutettu piirros- tai pala-animaationa ja vasta viimeisinä vuosina luotaantyöntävänä tietokoneanimaationa. Mielenkiintoisena yksityiskohtana eräässä jaksossa nähdään vaatekaapin sisäovessa juliste Rosvo-Rudolfin vaimosta.
Sarjan tyyli on säilynyt esimerkillisen uskollisena alkuperäiselle. Suurimmat erot liittyvät kameran optiikkaan, kuvasuhteeseen ja muutamiin typeriin CGI-tehosteisiin. Aikana, jolloin lähes kaikki klassiset lastenohjelmat ovat saaneet halvat 3D-tietokoneanimaatioversionsa. Jopa Myyrä, vaikka Zdeněk Miler vannotti tytärtään olemaan ikinä muuttamasta luomustaan pois 2D-muotista. Saatuaan Myyrän perinnökseen, kiinalaisilla oli ilmeisesti tarjous, josta hän ei voinut kieltäytyä.
Puuhailijat — lyhytelokuva vuodelta 1976
Beneš halusi tehdä kepeää hupia arjen askareista totalitarismin aikana, politisoimatta ja ilman sen kummempaa agendaa. Siksi Puuhailijat jäi pitkäksi aikaa ainoaksi Pat & Mat -sarjan luvuksi Prahassa, sillä pelkkää viihdetuotetta ei silloisessa ilmapiirissä kaivattu. Ikään kuin varkain sarja kuvaakin keskivertoisen harmitonta tšekkielämää pienoiskoossa elinyksiköistä sisustukseen, asenteista ruokailutottumuksiin. Jo ensimmäisessä julkaisussa availlaan purkkigulassia vierasvaraksi. Pat ja Mat ovat slaavilaiseen tapaan myös kovia säilömään kellarin täydeltä. Elintaso kohoaa viimeisimpiin vuosikymmeniin mennessä ja teknologia sen mukana.
Lyhytelokuva alkaa kun Mat alkaa kokkaamaan. Hanasta tulvii vesivahingon edestä vettä lainehtimaan pitkin keittiötä. Mat ottaa akkuporakoneen ja poraa lattiaan reiän. Vesi valuu pois asunnosta ja ongelma on sillä taputeltu. Pian Pat saapuu ovelle läpimärkänä. Näin heidät esitellään, Pat ja Mat asuvat siis betonisessa kerrostalon palikassa, Pat Matin alakerrassa. Tämä asetelma jatkuu lävitse Bratislava-kauden, jonka aikana jaksoja on myös mökillä. Myöhemmin he muuttavat naapuritaloihin, aluksi vierekkäisiin yhden miehen kerrostaloja muistuttaviin omakoti-betonipalikoihin. Myös piha-alue tulee olennaisemmaksi tapahtumapaikaksi.
Bratislavan & Krátký Film Prahan aika (1979-1990)
Bratislavan aikaiset jaksot ovat sarjan selkeä klassinen perusta. Ne ovat myös useimmille ne useiten nähdyt. Ne on helppo paikallistaa Matin harmaasta paidasta ja perinteisestä ääniraidasta, jossa huuliharppu soi ja perkussiot pauhaa. Teemamusiikki on jäänyt pysyäkseen, mutta sitä on hieman pehmennetty ja varioitu vuosien aikana. Bratislavan kauden parhaat jaksot, yksi valinta per levy: Kuva, Maalaajat ja Lähetys. Krátký Film Prahan lyhyen ajan paras jakso: Ovi.
Ensimmäinen suuri muutos sarjan laadussa tapahtui, kun tuotanto siirrettiin takaisin Prahaan vuonna 1989. Vaihe kesti ainoastaan kuusi jaksoa, mutta se esitteli huomattavan määrän uudistuksia. Värimaailmaltaan ja syntikkasoundeiltaan imelän kasarimainen alkutunnari jäi vain tuon kauden erikoisuudeksi. Välillä ääniraidalla pystyy aistimaan hyvinkin mielenkiintoisaa syntikkavetoista ambientia. Pysyviin muutoksiin lukeutui Matin paita, joka oli taas punainen.
Merkittäviin uudistuksiin kuuluu Patin ja Matin uusiksi menneet talot ja etupiha. Tästä lähin he eivät enää asuneet ylä- ja alakerrassa muidenkin asuttamassa (tai tyhjiä asuntoja sisältävässä) kerrostalossa, vaan naapuritaloissa, aita välissään. Pihalla alettiin viettää iso osa ajasta ja ensimmäinen kauden jakso käsitteleekin kaivoon pudonnutta avainta, jolla pihamaa ja uusi varsin hiljainen naapurusto esitellään. Kausi sinänsä ei ole uudistuksia lukuun ottamatta kovinkaan ikimuistoinen.
aiF (1992-1994)
Lubomír perusti aiF-studion poikansa Marekin, sekä Vladimír Jiránekin ja Michal Podhradskýn kanssa. Studion nimeä hierotaan katsojan naamaan aikansa Pat & Mat -jaksoissa: Se räjähtää silmille alkuteksteissä ja siihen zoomataan lopputeksteissä. Siinä välissä se vilahtelee ainakin rekka-auton merkkinä ja rekisterikilpenä. Tämän kauden jaksot ovat hyvin tasalaatuisia, eivätkä sisällä sarjan huonointa eikä toisaalta parastakaan kärkeä. Alkutunnari on liian pitkä ja tulee tällaisessa boksissa järjestään kelattua.
Vaikka sarja pyrki olemaan apoliittinen, pari vuotta kommunismin luhistumisesta seuranneessa jaksossa vilahtaa yllättäen EU:n lippu. Jakso on vuodelta 1992 ja kielii aivan varmasti Lubomírin henkilökohtaisesta kannasta Euroopan Unioniin liittymisestä, joka tapahtui vasta 2004, hänen jo kuoltuaan.
Pelikorttia pelaamassa — Hyllytetty jakso nro. 50 (1998)
Tapahtumien kulusta on risteävää tietoa, enkä lähde spekuloimaan tai syyttelemään ketään nimillä. Lopputulema joka tapauksessa oli, että rahat kavallettiin aiF:n tililtä sisäpiiriläisten toimesta ja firma meni konkurssiin. Tiimin keskenään tekemää jaksoa perikunta ei ole hyväksynyt, oletettavasti koska sitä olivat tekemässä nämä kavaltajat, tai ehkä, koska se on niin erilainen. Tai kenties tarinassa onkin vielä joku twisti ja heillä ei itsellään edes ole siihen oikeuksia. Oli miten oli, jakso löytyy netistä ja aikoinaan se kerkesi VHS-julkaisuille joissain maissa.
Karty on toteutukseltaan varsin poikkeava muihin jaksoihin nähden. Se on synkempi, myös valaistukseltaan. Koko jaksossa ei ole perinteistä rakenteluun pohjautuvaa hölmöilyä, vaan kyseessä on ennemminkin kauhujen talo -teema: Kärpänen piinaa ukkoja ympäri kämpän pimeää kellaria myöten. Kamera-ajoja, lähikuvia, vinoja kuvakulmia ja zoomauksia on paljon, kun normaaleissa jaksoissa niitä ei siihen mennessä ollut oikeastaan lainkaan.
Komediallisuus on minimissään ja tapahtumat ovat lähinnä kauhistuttavia, ja uskomatonta kyllä, jaksossa on käytetty legendaarista Wilhelm Scream -ääniklippiä. Olisi mielenkiintoista tietää onko käyttö ollut ironista vai ei. Jakso on kaiken lisäksi ainoita, jossa televisiosta ei tule urheilua, vaan räiskyvää länkkäriä, joka asettaa tunnelman heti aggressiivisempaan sävyyn.
Pakko myöntää, että jakso on poikkeuksellisen hyvä ja ennen kaikkea mielenkiintoinen kuriositeetti. Jokaisen oma valinta on, haluaako sen käydä etsimässä. Jos jakso olisi sisällytetty boksiin jonon jatkeena, olisi se hypännyt poikkeavuuttaan silmille. Reilua se silti olisi saada virallisena julkaisuna edes ekstrana.
Marek, Lubomírin poika, Beneš — Manttelinperijä (2002-)
Marek on kunnioitettavasti jatkanut sarjaa alkuperäiselle tyylille uskollisena. Samat paukapäät hölmöilevät nyt terävämmällä kuvalla, laajemmalla kuva-alalla ja sliipatumpana, alkaen vuodesta 2002. Häiritseviä tietokone-efektejä ei onneksi ole käytetty paljoa, eikä lähes ollenkaan ennen vuotta 2018. Sarjasta tai hahmoista ei myöskään ole tullut liian liukuhihnamaista tyhmyyttä tyhmyyden vuoksi -pakkopullaa.
Esimerkiksi Simpsoneissa Homer oli alussa kaltaisilleen samaistuttava luuserihahmo. Kun huomattiin Homerin tyhmyyden viehättävän yleisöä, hahmosta tiristettiin aina vain lisää irti, siihen pisteeseen asti, että hahmosta tuli vuosi vuodelta iljettävämpi ja säälittävämpi. Simpsoneiden nykytilasta käytetään yleisesti nimitystä zombi-Simpsonit. Ei ole vastaavaa syytä soveltaa samaa Patiin ja Matiin, vaikka 2018 jaksot ovatkin selkeä notkahdus tasapaksuisuuteen.
Marekin ajan ensimmäisessä kaudessa ukot asuvat hetkellisesti paritalossa. Toisella kaudella he majailevat maaseudulla samassa möksässä. Kolmannella kaudella he ovat taas erkaantuneet omakotitalonaapureiksi. Paikoin he alkavat Marekin käsissä muistuttaa enemmän keksijöitä kuin remonttireiskoja. Silti kaupasta ostetun teknologian kanssa heillä on aina hankaluuksia. Marekin kausien parhaat jaksot ovatkin teknologiakeskeisiä. He löytävät esimerkiksi vanhan kameran ja haluavat ottaa potretin. Kun he huomaavat kuvan heijastuvan väärin päin, kuten optiikka luontaisesti tekee, he lavastavat kuvausolosuhteet ylösalaisin. Kun he saavat faksit koteihinsa, he alkavat faksaamaan toisilleen asioita jotka eivät faksattavaksi kuulu (huom. tämä on edelleen lastenohjelma).
On hauska huomata kuinka vuosituhannen taite on huonekaluineen visualisoitu. Tajusin ehkä vasta Instagramissa toimivan IRC-gallerian ihania kamalia muistoja jakavan nimimerkin julkaisujen myötä, miltä aika 20 vuotta sitten todella näytti. Vaalean beiget, haalean puukuosiset kalusteet, tonnin painoiset laajakuvaputkitelevisiot ja viimeisten aikojen videonauhurit joutuvat kerta toisensa jälkeen somekanavalla myötähäpeällisen ihastelun kohteeksi. Juuri samanlaiselta näyttävät Patin ja Matin kodit tuolta aikakaudelta. Jaksot ovat peili tyyliin, jota pikkuhiljaa aletaan kauhulla muistelemaan ennen kuin ne ovat tyylikästä retroa, aivan kuten on käynyt kaikille aiemmista vuosikymmenistä.
Marekin aikakaudelta löytyy itse asiassa sarjan parhaimmistoa. Kenties suosikkijaksoni löytyy Marekin ensimmäiseltä kaudelta. Jaksossa limupullon korkki sinkoaa kalusteiden taakse, josta seuraa vauhdikasta takaa-ajoa, kekseliästä tilan käyttöä, kokeellisempaa animaatiota ja sarjan hallituinta komediaa. Triviaalina yksityiskohtana jakso sisältää myös sarjan ainoan yläperspektiivistä kuvatun otoksen. Julkaisun käännökset on luultavasti tehty pitkälti jaksoista tietämättöminä, sillä jakson käännösnimenä on Kansi. Käännöskukkasista mainittakoon myös jakso nimeltään Vesipiippu. Odotukseni olivat jo korkealla, kunnes paljastui kyseessä olevan vain väärin käännetty nimi vesiputkien ropauksesta.
Samaistuttavimpia jaksoja Marekin toiselta kaudelta on Appelsiinimehu, jossa ukot ovat ostaneet uuden mehupuristimen elämää helpottaakseen. Eihän siitä tule mitään ja ukot joutuvat kehittämään omia patenttejaan ja lopulta valuttamaan kaupan mehutetrasta koneen läpi valmista mehua. Jakso muistuttaa elävästi taannoista hetkeä, kun menin katsomaan äitini, eräästä nimeltä mainitsemattomasta saksalaisketjusta ostettua, uutta mehupuristinta. Ei siitä sen enempää.
Marekin kolmas ja boksin viimeinen kausi on ilman muuta heikoin yleiseltä tasoltaan, eikä seasta enää löydy yhtään edukseen nousevaa jaksoa. Yllättäen myös kuvanlaatu on kyseenalainen. Aikana, kun pystytään tallentamaan kuvaa terävämpänä kuin koskaan, lopputuloksesta paistaa enemmän pikselöityviä pintoja kuin aiemmin. Luultavasti kyseessä on joku adaptaatiovirhe joko HD-tasoisen lähdekuvan kääntämisestä epäteräväpiirtoon tai kuvan pakkaustyypistä toiseen.
Uudemmista jaksoista on kursittu kasaan muutama pitkän elokuvan kriteerit täyttävä luomus viime vuosikymmenellä. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista, samaahan tehtiin myös Myyrälle ja Muumien maailmalle. Olen ymmärtänyt niistä harvoista saatavilla olevista tšekkiläisistä arvosteluista, joita google translateitse olen lueskellut, että elokuvissa ukot puhuvat. Pakko myöntää, tuntuu järjettömältä väkisin täyttää mimiikan keinoin kerrottuja tarinoita puheella. Täysin tuomita en toki voi kun en ole nähnyt.
Tarinan opetus?
Lastenohjelmilla on perinteisesti tarkoituksena olla opettavaisia. Niissä käsitellään tarkoituksellisesti moraalia, käytännön taitoja, yleissivistystä ja oikeudenmukaisuutta. Tämä korostui 1970-luvulta 1990-luvun alkuun tehdyissä lastenohjelmissa, jolloin tekijöiden aito halu välittää opetuksia näkyi, eikä lapsia aliarvioitu niin pahasti. Nykyään opetukset tuntuvat turhan usein väkinäisiltä ja päälle liimatuilta. Toki niin on ollut tapauskohtaisesti ennenkin. Kun isoveljeltäni kiellettiin aikoinaan He-manin katselu televisiosta, hän vetosi siinä olevan aina se opetus lopussa. Todellakin, sarjan jäätävin ominaisuus, jolla hämätä vanhempia. Läpi meni.
Pat & Mat ei ole ensisijaisesti opetuksiin orientoitunut sarja, se on viihdettä viihteen vuoksi. Sitä paitsi heidän toimintansa on usein hengenvaarallista ja vähintään typerää. Teräaseilla leikitteleviä ja viininhuuruisia seikkailuja on maailmalla jopa sensuroitu. Voisin esittää elämänviisauksia sisältyvän esimerkiksi jaksoihin, joissa he rakentavat leiritunnelmaa kotiin ja sitä vastoin tekevät ulkoilma-piknikistä olohuoneensa kaltaisen. Ikinä ei olla tyytyväisiä siihen mitä on, vaan halutaan aina mitä tahansa muuta. Paulo Coelho on venyttänyt tämän ajatuksen romaanin pituiseksi.
Toinen esimerkki ajatusten herättämisestä on elektroniikan ote ihmisestä. Televisiota tuijotetaan passiivisesti tekemättä niin sanotusti mitään järkevää. Kun lähetys pätkii tai katkeaa alkaa tekemisen meininki, monessa tapauksessa rakentavan ja inspiroivan tekemisen. Eräässä jaksossa toinen esittää jalkapallomatsia nukketeatterin keinoin kuvaputkitelevision tyhjennetyn kehikon sisällä. Kuvan palattua jatkuu passiivisuus. Teknologiakriittisyys on yleinen aihepiiri aikansa tšekkiläisissä animaatioissa. En kuitenkaan usko, että tässä tapauksessa olisi lähdetty alleviivaamaan, etenkin kun ukot ovat 99% ajasta vain sähläämässä ja pieni passiivisuus tekisi vain hyvää.
Sarjan opettavaisuus on mielestäni kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä, että kaksin on kivempi hölmöillä. Yksin ärsyttää pienempikin asia kun menee moti. Kahdestaan voi olla hauskaa vaikka tekemisestä ei tulisi mitään. Pidän tätä ajatusmallia pääosin hyvänä ja totena. Ymmärrän toki oman lapsuuteni omien askareitteni kanssa varsin hyvin viihtyneenä ja vahvasti introverttina ihmisenä, että kaikille väkinäinen kaveeraaminen ei sovi.
Julkaisun laatu
Tšekeissä klassisia animaatiosarjoja saa kaduilta ja marketeilta pääsääntöisesti 25 tai 50 korunalla, eli alle 1-2 euroa per DVD, pahvitaskuisissa julkaisuissa. Sellaisina olen aikoinaan kerännyt valtaosan etenkin dialogittomista tšekkianimaatioista. Yllättävän usein löytyy myös englanninkielinen tekstitys, mutta ei aina. Tiukkaa tekee Rosvo-Rudolfit ja muut, joissa pitäisi tajutakin jotain. Nettikaupat, jotka on ilmeisesti suunnattu pitkälti jenkeille, pyytävät samoista julkaisuista kymmenkertaisia hintoja. Tämä VLMedian julkaisu on hinta-laatusuhteeltaan sen verran hyvä ja kivan näköinen boksi, ettei sitä edes tarvitsisi haikailla muualta, vaikka kielimuurittomuus sen mahdollistaisi.
DVD-boksilla kaikki jaksot on esitelty pelkkänä pötkönä, ja miksei, julkaisun kohderyhmähän on lapset. Siihen nähden on mielenkiintoinen valinta nostaa Lubomír Benešin nimi takakannessa näkyvästi esiin, ihan kuin se kertoisi oikeasti mitään kohderyhmälleen. Jonkin verran VLMedian julkaisun jaksojärjestys eroaa virallisesta. Suurin yksittäinen eroavaisuus on kahden viimeisen levyn ollessa jostain syystä kronologisesti väärin päin. Toisiksi viimeisimmässä levyssä on 2018 jaksot ja viimeisessä 2011.
Boksi on nykylinjan mukaisesti pyritty saamaan mahdollisimman kompaktiin kokoon. Kahdeksan levyä kattava paketti ei taida olla juuri tavallista DVD-koteloa leveämpi. Itse pidän tätä ihan hyvänä asiana, sillä hyllyt pursuavat jo muutenkin. Kovin lapsiystävällinen tämä ohuella pahvikannella ja limittäin levyt arvaamattomilla mekanismeilla latova laitos ei varmasti ole.
Pat & Mat on kautta linjan ajaton klassikko ja tämä boksi kokoaa komean kokonaisuuden lähes täydellisenä yksiin kansiin. Ajattomuuden lisäksi eräs yksityiskohta on ajankohtaisempi kuin koskaan: Hupsis-ukkojen tavaramerkkinä on jo alusta asti edustanut korona-kelpo tervehdys, jossa kyynerpäitä osoitetaan toisen suuntaan ilmassa niiden koskematta toisiinsa. Hehän ovat lopulta varsinaisia roolimalleja.