Rakkautta & Anarkiaa 2017, osa 4
R&A-raportin viimeisessä osassa perehdytään festivaalin dokumenttielokuvaan.
R&A-raportin viimeisessä osassa perehdytään festivaalin dokumenttielokuvaan.
R&A-raportin kolmannessa osassa käsitellään kauhua, jännitystä, rikoksia ja fantasiaa.
R&A-raportin toisessa osassa käsitellään festivaalin draamaelokuvia.
R&A-raportin ensimmäisessä osassa käsitellään festivaalin aasialaista elokuvatarjontaa.
Jonkinlaista uutta mahdollisuutta elävä Michael Keaton esittää mallikelpoisesti Krocia, vaikkei hän pääsekään irrottelemaan tarvittavan paljon. Alkupuolen maaniset myyntipuheet ja jopa hiukan naiivi elämänkatsomus katoavat loppua kohden, kun Krocista kasvaa kylmä ja laskelmoiva bisnesmies. Siinä mielessä Keaton varastaa show’n, että hän on ainoa näyttelijä, joka elokuvasta lopulta jää mieleen.
Jos väkisin haluaa sanoa jotain hyvää, ovat maisemaotokset kauniimmin taltioituja kuin alkuperäisessä versiossa.
Ikävä fakta taitaa kuitenkin olla se, että ainut mahtavampi biisi Dawnissa on tuo tunnari. Sitä sitten väännettiin ja käännettiin vähän väliä uudestaan ja uudestaan. Leffahan nyt ei itsessäänkään ole erityisen musikaalinen, joten sääliksi kävi katsella bändiä, joka selkeän tylsistyneenä pyöritteli peukaloitaan about tunnin meiningistä.
Tänään Helsingissä konsertoiva elokuvamusiikin pioneeri kertoo urastaan.