Maa: Yhdysvallat, Iso-Britannia
Genre: Scifi
Ohjaus: Ridley Scott
Käsikirjoitus: Damon Lindelof, Jon Spaihts
Kuvaus: Dariusz Wolski
Leikkaus: Pietro Scalia
Sävellys: Marc Streitenfeld
Näyttelijät: Noomi Rapace, Michael Fassbender, Charlize Theron, Idris Elba, Logan Marshall-Green, Sean Harris, Rafe Spall, Guy Pearce
Ridley Scott teki Prometheuksella visuaalisesti näyttävän paluun scifi-elokuvien pariin. Elokuvasta on puhuttu Alien -elokuvien esiosana, vaikka itse tekijätiimi ei ole moista väitettä myöntänyt. Itse väitän, että Prometheus on Alien -esiosa, sillä yhteys Prometheuksen ja Alien -elokuvien sarjan aloittaneen Alien – Kahdeksas matkustaja -elokuvan välillä on selvä. Tästä syystä elokuvaa helposti vertaa ensimmäiseen Alieniin.
Prometheusta suunniteltiin alun perin viidenneksi Alien -elokuvaksi. Elokuvan kehittely alkoi jo 2000-luvun alussa, mutta Alien vs. Predatorin tekeminen sotki suunnitelmia. Vuosien jälkeen Prometheus päätyi tuotantoon ja kuvaukset käynnistyivät keväällä 2011. Ohjaajan pallille istui ensimmäisen Alien -elokuvan ohjannut Ridley Scott.
Prometheuksen alussa ollaan vuodessa 2089. Tutkimusryhmään kuuluvat Elizabeth Shaw (Noomi Rapace) ja Charlie Holloway (Logan Marshall-Green) löytävät Skotlannissa kallion sisältä 35 0000 vuotta vanhoja seinämaalauksia, joiden he uskovat olevan viesti ihmisten mahdollisilta luojilta. Seinämaalauksista löytynyt kuvio on sama kuin useissa entisaikojen eri kulttuurien maalauksissa ja kaiverruksissa on ollut.
Prometheus on elokuvassa nähtävän avaruusaluksen nimi. Alus on vuonna 2093 matkannut planeetan luo, missä ihmisten esi-isät, meidät tehneet, ovat. Ainakin näin Shaw ja Holloway uskovat. He ovat saaneet vakuutetuksi Weyland Corporationin johtajan Peter Weylandin (Guy Pearce) siitä, että löytämänsä seinämaalaukset ovat kutsu avaruuteen.
Weyland Corporation rahoittaa kaksikon tutkintamatkan, jota varten on kerätty useamman tutkijan ryhmä sekä miehistö alukselle. Ryhmää johtaa Meredith Vickers (Charlize Theron), tiukan ja koppavan oloinen nainen. Mukana on myös androidi, David (Michael Fassbender), joka on huolehtinut Prometheuksella matkustavista lennon ajan, kun he ovat olleet syväjäädytettyinä.
Prometheus laskeutuu planeetalle ja biologeista ja geologeista koostuva ryhmä aloittaa esi-isien etsinnät. Kun he pääsevät viimein tutkimaan planeettaa, lähtee elokuva todella vauhtiin. Planeetalla tutkijat tekevät löytöjä, joita osa ryhmästä ei uskonut löytävänsä ja osa myöhemmin toivoo, etteivät he olisi niitä löytäneet.
Vaikka tarina onkin mielenkiintoinen ja etenee hyvin, on käsikirjoitus kuitenkin elokuvan heikkous. Tarinassa on pieniä epäkohtia, jotka ihmetyttävät ja mieleen pomppaavat välillä kysymykset ”Mitä juuri tapahtui?”, ”Mikä tuo on?” tai ”Mistä tuo tuohon tupsahti?”
Mukaan on ympätty myös hieman turhia sivujuonia, joilla on koetettu luoda draamaa ja syvyyttä joihinkin hahmoihin. Tästä esimerkkinä Theronin näyttelemä Vickers, jonka suhdetta isäänsä käsitellään, mutta ilmankin olisi pärjätty. Pääpaino on kuitenkin tutkimusmatkassa ja siinä, mitä planeetalta löytyy. Liiat sivujuonet sotkevat elokuvaa.
Käsikirjoituksen heikkouksista huolimatta Prometheusta pystyy kuitenkin seuraamaan intensiivisesti eikä elokuvan jälkeen ole pettynyt olo. Etenkin Alien -elokuvien ystävillä odotukset Prometheuksen suhteen ovat olleet korkella, ja onneksi se on odotuksen arvoinen. Prometheus pitää otteessaan, se on viihdyttävä ja eikä sitä katsoessa ala kesken kaiken katsella kelloa ja miettiä, eikö elokuva pian voisi loppua.
Elokuvan parasta antia on sen visuaalinen ilme ja etenkin efektit, jotka on toteutettu tyylikkäästi ja upean näköisesti. Eikä sovi unohtaa H. R. Gigerin kädenjälkeä, joka on vahvasti näkyvissä elokuvassa, kuten asiaan kuuluukin. Mies kun on Alien-maailman visuaalisen ilmeen takana, xenomorphien isä.
Elokuvan hahmoista vahvin on Michael Fassbenderin David. Mies todella on kuin elävä robotti. Fassbenderin suorituksesta saatiin jo esimakua ennen elokuvan ensi-iltaa, kun verkosta pystyi katsomaan robotin esittelyvideon. Fassbender on Davidinä ilmeetön, tehtäviään vain kuuliaisesti suorittava ihmismäinen robotti. Noomi Rapace ei kuitenkaan paljoa kalpene Fassbenderin rinnalla. Nainen tekee uskottavan roolin Shaw’na, joka uskonsa voimalla sinnikkäästi jahtaa esi-isiämme. Yhtä vahva naishahmo Shaw ei kuitenkaan ole kuin Sigourney Weaverin Ellen Ripley Alieneissa.
Kun tutkintaryhmä jalkautuu tuntemattomaksi jääneelle planeettalle, yhtymäkohdat ensimmäiseen Alien -elokuvaan tulevat vastaan toden teolla, kuten space jockey’t ja vedestä nouseva facehuggerin esiaste. Yksi vahvimpia perusteita Prometheuksen asemalle esiosana on se, kun yksi eloonjäänyt space jockey istuu isossa tuolissa ja siitä lähtee pitkä putki. Kuva on melkein sama kuin Alien – Kahdeksas matkustaja elokuvan alkupuolella, kun Ellen Ripleyn miehistö löytää space jockeyn rintakehä auki räjähtäneenä. Elokuvan lopussa kytkös näiden kahden elokuvan välillä on entistä vahvempi, kun tutun xenomorphin esi-isä syntyy.
Prometheus onkin esi-isien etsintää ja toisaalta sellaisen syntymistä. Joidenkin mielestä voi olla liikaa näyttää, että miten aiemmista elokuvista tutut xenomorphit saivat alkunsa ja elokuva jättää sen käsityksen, että ne ovat kehittyneet Alieneissa nähtyyn muotoonsa vuosien saatossa. Se kuitenkin sopii esi-isä-teemaan.
Elokuvassa haetaan vastausta kysymykseen mistä me tulemme ja Prometheus antaa siihen oman vastauksensa, mutta esittää samalla kysymyksen: mistä meidät luoneet tulivat? Sitä Shaw’kin lopulta tahtoo selvittää ja mahdollista on, että aihetta käsitellään Prometheuksen jatko-osassa, joka on suunnitteilla.
Elokuvaa on kritisoitu siitä, että se kysyy asioita, mutta ei vastaa niihin, vaan elokuvaa katsoessa katsojan mieleen pälkähtää vain uusia kysymyksiä. Sen lisäksi elokuvassa on pieniä virheitä liittyen muun muassa ihmiskehon leikkausoperaatioon, joka oikeassa elämässä tehtäessä olisi järjetön. Prometheus toimii paremmin, jos näihin epäkohtiin ei takerru liiaksi, vaan antaa itsensä nauttia paluusta Alien-maailmaan. Uskallan väittää, että elokuva on herkkua Alien -elokuvien ystäville sekä muille scifistä pitäville, vaikkei se Kahdeksannen matkustajan tasolle pääsekään.